Joulupukin tarinat 2011

Joulupukki on luvannut kirjoittaa pienen tarinan joulukuun jokaisena päivänä, ensimmäisestä päivästä aina jouluaattoon asti.

Korvatunturin tarinoita, niin kuin Joulupukki ne muistaa.

 

————————————————————————————-

Torstaina 01.12.2011
Nuori metsästäjä

Kauan kauan sitten, siis tosi kauan sitten, jos vuosissa on laskettava, niin ehkä tuhat vuotta sitten. Useimmiten Värriötunturin rinteissä, ja taasen heti Tulppion pajukoissa ja tiheissä vitikoissa, kulki ansalankojaan viritellen ja muhkeaa turkispaalia selässään kantaen, nuori vahvannäköinen poika. Hän oli tutuilla maillaan ja hyvä metsästäjä.
Aurinko puhalsi lämpöään yölläkin, kun oli kesä, ja ihmislapsella hikeä pukkasi, jos mitenkään itseään rasitti. Kesä oli lyhyt , mutta tuli aina luotettavasti uudestaan.
Harvassa olivat tuossa maisemassa vastaantulijat – paitsi sääsket ja mäkäräiset – niitä oli ystäviksi asti, paljonkin enemmän, kuin nykyisin.
Porolappalaiset, nuo vaeltajat, olivat kesäisin aina pohjoisemmassa.
Poika elätti hyvin taidoillansa vanhempansa, sisaruksensa ja itsensä, tietty.
Turkikset hän möi ohikulkeville kauppiaille, vaihtoi muuhun tarvittavaan.
Elämä oli mallillaan, …….vielä.
Jatkuu huomenna.

 

Perjantaina 02.12.2011
Lämmin Pohjola

Tuo Ala-Lapin seutu oli tuohon aikaan lämmin, puut kantoivat isoja omenasatoja ja monen kammin pihamaalla kasvoi myös päärynäpuita, joita ei nykyään ole edes eteläisessä Suomessa.
Kaukana pois oli jääkautinen aika, kesä oli aina lämmin ja vetinen, talvet taasen vain vetisiä. Maat ja marjat kasvoivat hyvin. Porojen oli helppo kesät talvet jäkälää narskuttaa.
Väkeä asui siellä täällä harvakseen kammeissa ja kotateltoissa, kuka muutti vuodenaikojen mukaan, kuka taas pysyi aina paikoillaan ja yritti maanviljelyäkin. Se olikin aivan uudenaikainen asia silloin. Makeita nauriita viljeltäväksi oli jo tuolloin ilmestynyt näinkin kauas pohjoiseen. Perunoista ei ollut mitään tietoa. Ei niitä muuten kukaan olisi huolinutkaan syödä, nauriit olivat paljon makoisempia.
Pohjanlahdelta kulki siihen aikaan kauppiaiden tie kauas itään, haarautuen sitten joko pohjoiseen isolle merelle, tai taasen etelämmäksi Vienan suuriin mustiin kuusikkoihin. Kauppiaiden kautta kulkivat uutiset ja tavarat paikallisille asukkaille, muutoin ei turhaan ilman asiaa kyläilemässä käyty, paitsi jos oli naimakaupoista kyse. Siinä tapauksessa jolkotettiin pitkiäkin matkoja. Yöhiihtoa ei silloin vielä tunnettu, koska ei ollut lunta ja suksia.
Jatkuu huomenna.

 

Lauantaina 03.12.2011
Arvaamattoman suuri muutos pojan elämässä

Poika, juuri suolistamassa riekkoja, ja täysin kohtalonsa armoilla ja pahaa aavistamattomana, näki lännestä saapuneen kauppiaan mukana tulleen tytön. Sanomattoman kauniin. Kauniit pitkät vaaleat palmikot ja paljon muutakin edukasta huomioitavaa. Matkalla oli tyttö kuulemma Onega-järven rantaan, naimisiin sinne, paikalliselle kalakauppiaalle. Isänsä, Oulun kylän tervaporvari, tytön sinne myynyt ja hyvät kaupat tehnyt, mihin lie parempaan tavaraan vaihtanut. Rahaahan ei silloin ollut olemassakaan. Kaikki vaihdettiin tavarassa.
Poislähettämisen syy oli tytön peräänantamaton uppiniskaisuus ja sisu. Mutta tätähän poika ei silloin tiennyt, elämänsä mullistuksen aattopäivänä. Siitä tietämättömyydestään sitten alkoi sarja monisatavuotisia seuraamuksia, kuten Joulupukki on joutunut kokemaan.
Poika tietysti aivan sekaisin näkemästään, silmissä pyörivät kuu, aurinko ja tähdet kiihtyvällä nopeudella. Pääkallossa hakkasivat shamaanien rumpuluut, mutta mikäs enää auttoi. Poika tietty syyn takeettomassa tilassaan valmistamaan tytölle riekkopiiraan, puolukkahillolla höystettynä. Siitä ystävyys leimahti. Tyttö heti ymmärsi, että tähän kannatti juuri jäädä. Eikä lähteä kaloja perkaamaan, Onegan rannalle verkkoja selvittämään. Tästä tapahtumasta seuraa aika paljon kaikkea. Pian oli maailma täynnä pieniä, suuria ja kaikenmaailman tonttuja. Saunakalliossakin muutama, kyllä Pukki tietää. Mutta siitä myöhemmin.
Jatkuu huomenna

 

Sunnuntai 04.12.2011
Korvantupsutassutunturi

Mutta palataanpas Korvatunturin kupeeseen. Yksi tärkeä asia onkin, muistelee joulupukki, mistä tuo tunturi nimensä saanut ja koska.
Näin taisi se mennä, että kauan sitten, ennen minkäänlaisen kalenterin tai ajanlaskun alkua, tapasivat tuon tunturin juurella sattu moisiin suuri kuolaava susi, kaukaa idästä, suurista kuusikoista, ja sitten porokoira Jekku lännen jäkälämailta , ja siihen sitten vielä Ilves ovela, jolla suuret tassut.
Kaikilla pystyt korvat, tarkka hajunenä, ja hyvin yöllä näkevät silmät, paitsi ei Jekulla ihan niin hyvät enää. Ovelalla ilveksellä vielä tupsut korvissaan.
Tarkastivat kaikki tunturia ja tuumivat nimeä. Olisi voinut tulla nimeksi Silmätunturi, Nenätunturi, Tassutunturi tai Tupsutunturi. Mutta kun kaikilla heillä pystyt korvat, niin ilman riitaa tai edes äänestämistä, nimeksi tuli Korvatunturi. Ja sehän tuntuukin aika hyvältä.
Iso musta susi kuitenkin hoiteli iltalypsyn kotiin, kun tunturia siirrettiin hieman itään päin.
Siten että etelästä päin katsottuna tunturin oikea korva tuli suurten jokien ja synkkien kuusikkojen puolelle ja vasen korva jäi Jekku-koiran vahtimien jäkälälaidunten puolelle. Näin sitä maailmanpolitiikka silloin jo harjoitettiin, pientä rajansiirtoa ja siten, ihan ystävyydessä. Nyt siis Suomen ja Venäjän raja kulkee korvien välissä.
Jatkuu huomenna.

 

Maanantaina 05.12.2011
Eivät kaikki löydä Korvatunturille, tai edes näe sitä.

Vain ani harvat ovat eläissään, paitsi unessa, Korvatunturin nähneet. Lapset tunturin ja oven siinä rinteessä helpommin näkevät, vanhemmista vain sellaiset lapsenmieliset. Yleensä vanhemmat ovat ymmärtämättömiä. Kuitenkin Joulupukin vihjeiden mukaan seuraavasti tehden voisi Korvatunturille päin koettaa. Ensimmäisenä etelästä tullessa vastaan tulee Savukoskella Samperin savotta maamerkkinä. Sinne ei kuitenkaan saa ainakaan tulomatkalla jäädä liian kauaksi levähtämään. Pukki siellä paluumatkallaan Joulukiireistä välillä viivähtää, väsyneitä jalkojaan hoidattamaan. Tervahaudetta ja sen sellaista, pientä mikstuuraa. Ja siitä seuraa aina toraa Joulumuorin kanssa, ja mykkäkoulua aina Valpurille asti.
Savukosken ohitettua seurataan Kemiä ylös. Jos löytää itsensä Värriötunturiin, niin on jo liian itään kaartanut. Tuntsa on jo ihan väärässä suunnassa, paitsi jos on etelään päin menossa. Kairijoen haaroille pitää löytää, sieltä on enää vähän Nuortin rakkarinteisiin, vaikeakulkuisia ovat. Nuortin päältä, hyvällä päiväsäällä, näkyy pohjoisessa Korvatunturi, viiden peninkulman kaukana. Ja hyvällä vahvalla kiikarilla, jos on lapsenmielinen, näkee jopa sen ison oven.
Kaukoputken jos omistaa, niin näkee jopa Joulumuorin , iso puurokauha kädessään. Siellä taas odottamassa, että koska Pukki kotiin tulee. Öiseen aikaan taasen, jos ei ole pilvinen sää tai sade, voi nähdä tunturin rinteessä pieniä valopilkkuja. Ne tulevat toimiston ja verstaan ikkunoista, koska kaikissa ei ole verhoja.
Jatkuu huomenna.

 

Tiistaina 06.12.2011
Alunperin Joulupukki oli äitinsä kiltti poika

No kai pitää selvittää sekin asia, että eihän Joulupukki ollut alusta alkaen mikään pukki.
Alussa hän olikin äitinsä kiltti poika, avulias, rehti, ystävällinen nuorukainen. Siellä ylhäällä tundralla kalasteli ja metsästi ja saadun saaliin aina vanhemmillensa kotiin toi. Perässään seurasi häntä aina tuo kummallisen kesy poro, jolla jostain oikusta lähtien oli punainen hehkuva nenäkin. Yöllä metsässä ahmaa tai puronvarressa näätää väijyessään poika ei ottanut poroa mukaan, koska sen punaisena loistava nenä aina säikytti saaliin tiehensä.
Joulupukin tietämyksen mukaan on maailmassa olemassa tulikärpäsiä ja hehkuvia kiiltomatojakin, niin miksi sitten ei porolla punaista nenää. Ei sitä kannata ihmetellä. Pukin punainen nenä taasen tulee siitä, kun siihen on kova pakkanen tarttunut monta kertaa.
Äidillään oli tapana pukea poikansa punaiseen itse kudottuun villapaitaan ja punaiseen pipoon. Nuorelle miehelle oli jo kasvanut parta, ei mikään tuuhea vielä, mutta sellainen hassunnäköinen pujoparta, siitäpä voi johtua tuo Joulupukki -nimi.
Jatkuu huomenna.

 

Keskiviikkona 07.12.2011
No miten pojasta tuli Joulupukki.

Tapansa mukaan hän retkillään kävi auttamassa myös muiden kammien asujaimistoa, varsinkin lapsia ja vanhuksia. Toi riistaa metsästä, pilkkoi puita, korjasi kodan posiota.
Erään perheen pihassa oli isäntä taiteillut ja sitonut oljista pässinnäköisen olkipukin, sarvetkin, rastaiden pelottimeksi, ja sitonut sen kaulaan vielä punaisen rusetin ja päähän sattumoisiin punaisen pipon.
No perheen ei ollenkaan niin arka pikkuvesseli, Elmo, huomasi olkipukin ja pojan yhdennäköisyyden. Kajautti heleällä ja kovalla äänellä, että poikapas on ihan pukin näköinen, pujoparta , punainen pipo ja kaikki.
Ja kun oli Joulun aika, niin siksi poika nimettiin siitä lähtien Joulupukiksi. Näin hänet siitä lähtien tunsivat kaikki koko seutukunnalla ja sittemmin koko maailmassa.
Ihmiset eivät oikein tienneet, eivätkä olleet saaneet selville, mitä se Joulu tarkoitti. Todettiin vain, että tähän aikaan talvesta eteläisellä taivaalla näkyi muutaman viikon ajan iso tähti, paljon valoisampi muita. Tuohon aikaan maapallo oli kääntynyt siten päin kallelleen, että tuo kirkas tähti näkyi taivaanrannassa näinkin pohjoisella alueella.
Kaukaa ja monien välikäsien kautta kulkeutuneiden tietojen perusteella tuolla tähden suunnassa oli tapahtunut jokin ihmeellinen ja suuri, ihmisille tärkeäkin asia. Mutta kukaan ei tiennyt mitään tarkkaa. Tähti aina ilmestyi samaan aikaan talvesta, ja nyt Joulupukiksi nimetty poikakin kävi silloin tuomassa lapsille omenan, päärynän, tai veisti heille kätevillä käsillään kaarnalaivan, tai muuta.
Jatkuu huomenna

 

Torstaina 08.12.2011
Joulupukin elämän käänteitä Joulumuorin kanssa.

Koska tuo kaunis, mutta tuittupäinen tyttö asui Joulupukin kanssa, alettiin häntä tietysti nimittää Joulumuoriksi. Jo senkin tähden, että vähitellen kammin piennar ja sisätilat olivat paikat täynnä ympäriinsä viliseviä tonttuja. Kaikilla heillä punainen villapaita ja punainen pipo jossa tupsu.
Tonttuja oli aivan tavattoman paljon, mistä niitä niin tulikaan, sitä ei Pukki enää voi muistaa ja ymmärtää. Mutta kätevä juttu oli tuo Joulumuorin anopin aikoinaan aloittama punaisten villapaitojen ja pipojen kutominen. Yhdellä silmäyksellä, kun Joulumuori oven aukaisi, näki heti tilanteen, missä kukakin tonttu oli ja mitä tekemässä. Piennar oli punaisenaan tonttuja. Etelän aikuinen sanoo silloin että Lapissa on ruska, mutta se on ihan väärin luultu.
Kyllä oli Joulumuoriin tietty itsepäisyys jäänyt, Joulupukki väittelyssä useimmiten alisahuriksi jäi. Hyvä puoli tuossa itsepäisyydessä oli, että Joulumuori oli aivan varmasti maailman paras asioiden järjestelijä, tonttujen ja välillä Joulupukinkin töiden käskijä. Kaikki tapahtui nopeasti, heti ja yhdellä käskyllä. Ei ehtinyt kukaan tonttu edes kissaa sanoa, kun jo oli työ alullaan. Joka-aamuisessa käskynjaossa ymmärsivät tontut jo ennen ensimmäistä puolta sanaa, mitä oli tehtävä. Erimielisyyksiä ei siis ollut. Joskus alkuaikoina Pukki oli ollut jonkun kerran erimielinen, mutta sitten kun oli tehty, niin kuin Joulumuori oli sanonut, niin kaikki oli mennyt hyvin.
Alunperin olivat sopineet että Joulumuori hoitelee kaikki käytännön pikkuasiat ja Joulupukki kuitenkin, kun on perheen pää, ratkaisee isot asiat. Jälkeenpäin nyt useamman sadan vuoden ajalta mietittynä Pukki ihmettelee, että niitä isoja asioita ei ole paljoakaan ollut. Tarkemmin laskettuna ei yhtään.
Siihen Pukki on nyt taipunut, ja miettinyt, että viisaampi antaa periksi. Niin monen monta kertaa on Joulupukki ollut viisas.
Mutta oli Joulumuorissa lempeitäkin puolia. Kun hän leipoi pullaa, niin sitä leivottiin paljon, eikä ulkomailta tulleissa rusinoissa kitsasteltu. Ja kun hän teki puuroa, niin siitä tuli hyvää ja myös paljon, sitä syötiin hillon ja voisilmän kanssa. Tosin oli niin, että puurolle kutsu tuli vain kerran ja se piti kuulla. Toista kertaa ei kysytty. Paikalla piti olla heti oman puhtaaksi nuollun lusikan kanssa.
Joulumuorin mykkäkoulut jätetään tässä käsittelemättä. Niistä kärsivät tonttujen ja Pukin lisäksi myös porot ja etenkin herkkä porokoira Jekku, joka hyvin vaistosi ihmisen tunnetilat.
Jatkuu huomenna

 

Perjantaina 09.12.2011
Rakennustöiden alku Korvatunturilla

Eihän Joulupukki nyt kaikessa kuuluisuudessaan ja tehtäviensä takia enää voinut asua, missä tahansa maakuopassa. Joulumuorikin oli pistänyt asiaan merkittäviä paineita. Piti saada uutta verhoa ja kynnysmattoa, sitä ja tätä. Ja tilaakin oli liian vähän. Naapurin emännälläkin oli kotinsa koristeena kaikenlaista uutta, jota kauppiaat lännestä ja idästä tuoneet. Pukki mietti että asialle on äkkiä tehtävä jotain, ennen kuin elämästä tulee liian ilkeän vaikeata.
Jo muutamaa auringonkiertoa aikaisemmin oli Pukki löytänyt tunturin kupeesta vuoren menninkäisten aikaisemmin käyttäneen asujaimen. Vähän kolkolta se näytti, mutta työllä siitä tulisi hyvä asunto ja verstas. Kun ei oikein muutakaan vaihtoehtoa näkyvillä ollut. Ja tonttujakin tuli koko ajan lisää. Mihin ne kaikki majoittaisi, ja Joulumuorin patojensa ja kippojensa kanssa, joita kippoja myös tuli koko ajan lisää.
Vanhimmat tontuista, jo riskissä kunnossa ja hyvässä työiässä, lähtivät Pukin mukaan rakennustöihin. Alussa kaivettiin lisää tilaa tunturin luolaan, koverrettiin lisää isoja huoneita tunturiin sisään, niin päin, että kaikki melkein saatiin varustettua ikkunalla tunturin seinään. Ikkunalaseja ei tuohon aikaan vielä ollut, vaan ne varustettiin isommat puisilla luukuilla ja pienemmän poron taljoilla.
Kesäaikaanhan ikkunat olivat kaikki auki, mutta talvisin oli pimeämpää, tai ei siis nähnyt oikein mitään. Koittakaapas kotona pimeänä talvi-iltana sammuttaa kaikki valot. No?
Jatkuu sitten huomenna

 

Lauantaina 10.12.2011
Korvatunturin asunnon sisustaminen

Isojen luolien kaivaminen tunturin sisään , se oli raskasta ollut, mutta toisaalta kuitenkin helppoa, kun ei kukaan toinen sotkeutunut asiaan. Tontut tekivät, niin kuin Joulupukki sanoi.
Mutta kun Joulumuori pääsi uuteen asuntoon sisälle, niin sitten alkoi tulla ensin sisustusta koskevia toiveita, sen jälkeen tarpeita, viimein määräyksiä.
Pukki ja tontut tekivät, niin kuin käsky kävi. Ja hyvä kaikesta tulikin.
Tärkeimpiä asioita olivat ensin keittiön kalustaminen, niin että kaikki saatiin tehokkaasti ruokittua. Eivät siten tontuilta voimat loppuneet, kun oli puuroa.
Erityinen luomus oli ruokailusali. Siellä oli pitkiä pöytiä ja penkkejä kymmeniä, peräkkäin ja vierekkäin. Mutta….. missään muualla maailmassa ei oltu nähty, että ruokapöytiä ja penkkejä oli päällekkäinkin monta. Vanhimmat tontut kiipesivät aivan ylös syömään. Aivan pienet ja avuttomat pyöriskelivät alimmalla penkillä ja juuri kurottivat pöydälle. Varustuksena tuli aina yksi puurovati kuutta tonttua kohden, josta puuroa lusikoitiin innolla, koska tontuilla oli aina nälkä. Jo silloin tarvittiin Pukin muistin mukiaan 95 puurovatia, vai oliko niitä enemmän. Jokaisella tontulla oli sitten oma puulusikka, joka ruuan jälkeen puhtaaksi nuoltiin ja jota vasemmassa takataskussa säilytettiin. Aina kerran kesässä, tunturin viereisessä purossa, lusikka huolellisesti vedessä ja puron hiekalla hieroen puhdistettiin. Kyllähän jo tuohonkin aikaan puhtauden päälle ymmärrettiin.
Jatkuu huomenna.

 

Sunnuntaina 11.12.2011
Lisää asumisen ja elämisen ihmeellisyyksiä.

Tonttuja kun oli jo tosi paljon. Ja kun tuli nukkumaanmenoaika, piti järjestää, ettei tule kauhea änkeäminen ja töniminen. Kummallista oli että kaikkia tonttuja alkoi nukuttamaan aina yhtaikaa. Tontut nukkuivat puisilla lavereilla, sellaisilla, kuin nykyäänkin voi vielä nähdä jossain tukkilaismuseossa. Näitä puulavereita oli kymmeniä vierekkäin ja peräkkäin. Mutta arvaattekin, eihän se vielä riittänyt. Niitä oli muutamia päällekkäinkin. Sama temppu, kuin ruokasalissakin. Erikoisuutena Pukki muistaa suunnitelleensa, että kaikki petilaverit ja puupalkit oli kiinnitetty isokierteisillä katajasta tehdyillä puuruuveilla. Vain näin laverit kestivät lukemattomien tonttujen yhtäaikaisen kuorsaamisen ja heti sen jälkeen seuraavan pitkän vihellyksen.
Kun tontut kuorsasivat, oli toisella puolella maapalloa Kiinassa päivä. Usein tyynellä säällä kiinalaiset suuresti ihmettelivät itsestään hyppeleviä hiekanjyviä ja vesilammikon tai ämpärissä olevan veden väreilyä. Vaikka ei kukaan edes ämpäriin koskenut. Eivätkä ole näille ihmeellisille ilmiölle tähän päivään asti selitystä keksineet
Tonttuja ei häirinnyt kova puulaveri, koska heillä oli kaikilla aina kova väsy jo heti nukkumaan mennessä. Isommat tontut marssittivat nuoremmat tontut riveittäin oikeille paikoilleen nukkumaan, näin ei tunnut mitään nahinaa parhaista paikoista. Myös piti vanhempien tonttujen vartioida, ettei kukaan tontuista rivistössä nukahtanut ennen aikojaan, mihin monella oli taipumus. Etelämmässäkin vanhojen talojen nurkissa elävät tontut pyrkivät nukkumaan yhteen putkeen koko talven yli. Mutta näistä etelän tontuista myöhemmin enemmän.
Jatkuu huomenna.

 

Maanantai 12.12.2011
Hädän tullen asioilla käynti

Mutta nyt Pukki muistaa kertoa kaikesta ihmeellisimmän asian.
Kun sitten aamuin illoin tonttujen piti käydä tarpeillaan, tai miten sanoa, vessassa asioilla, niin mitenkäs se järjestettiin tuolloin, kun tonttuja oli niin paljon. Ja tietty, kaikilla aina yhtaikaa hätä. Kaikkein terävänuppisimmat lukijoista ja tähän asti kaiken tarkkaan lukeneet, voivatkin jo aavistaa järjestelyt. Eihän tuohon aikaa tunturissa ollut vesivessaa tai kaakeleita ja pesualtaita, se on selvä. Ratkaisu oli samanlainen, kuin monet nähneet ja harjoitelleet kesämökillä. Puusta rakennettu kuin iso linnunpönttö, jossa sisällä penkki, jossa tietysti reikä. Reikä on tärkeä, sitä ei saa unohtaa, vaikka se on vähän pelottava, muuten ei toimi.
Näitä reiällisiä penkkejä oli tietysti kymmeniä vierekkäin ja kymmeniä peräkkäinkin. Mutta eihän se riittänyt. Niitä oli vielä muutama päällekkäinkin……. tässä kohtaa jo lukijan ajatus muljahtelee, että eihän tuo toimi. Voi tulla kauhea sotku, kun viisisataa tonttua yhtä aikaa…vierekkäin, peräkkäin…….ja vielä päällekkäin……??? Teknisenä yksityiskohtana mainittakoon, että tässäkin laitoksessa puulevyjen ja palkkien kiinnitykseen käytettiin katajasta valmistettuja isojenkaisia puuruuveja, ihan vaan resonanssi- ja turvallisuussyistä.
Tämän vessanistuimien päällekkäisen järjestelyn Pukki jättääkin vielä salaisuuden verhon taakse. Nokkela voi sen jo aavistaa.
Jatkuu huomenna.

 

Tiistaina 13.12.2011
Korvatunturin verstas perustetaan, ensin tietysti Joulumuorille.

Jo nuorena poikana oli Pukki veistellyt, kätevä kun oli, kaarnaveneitä ja käpylehmiä ja sellaisia ja lahjoittanut niitä naapuruston lapsille. Sittemmin tuotantoon tulivat jo pienet autot, laivat, nuket ja muunlaiset lelut. Näitä varten Pukille olikin jo ajan mittaan kertynyt erilaisia työkaluja, puukko, saha, mittakeppi, höylä ja yksinkertainen näveri.
Joulumuorillekin oli kertynyt erilaisia ompelutarvikkeita, joiden käyttäjille, lukuisille Tonttutytöille , piti löytää työpaikka. Eihän kaikkea voinut tehdä keittiön lattialla muorin jaloissa.
Koska kysyntää tällaisille leluille oli syntynyt laajaltikin, aina Joulun aikaan, päätettiin perustaa Joululahjaverstas. Ettei kaikki olisi ompelulangan, puuporan ja raaka-aineiden välillä mennyt ihan sekaisin, perustettiin verstaalle asiaan kuuluvat työosastot, joissa kussakin säilytettiin tarvittavat työkalut.
Joulumuorin ompelimossa tyttöjen lelujen osastolla tuotettiin nuket ja muut pehmolelut , joulukalenterit, harrastettiin kirjansidontaa, varustettiin nukkekoteja. Myös pieniä kattiloita ja lautasia tehtiin siellä. Muorin verstaan vaatetusosastolla taasen tehtiin lapsille ja aikuisille joululahjaksi kauniita kudottuja, virkattuja tai kankaasta ommeltuja vaatteita.
Erityisen suuriin tuotantosarjoihin yltivät punaiset villapaidat ja punaiset pipot, joissa tupsu. Näitä tarvittiin sekä joululahjoiksi, että myös tontuille, koska vanhat paidat alkoivat jo kulua puhki. Suuria määriä punaista villalankaväriä jouduttiin tilaamaan aina Hollannista asti, ja siellä joutuivat kasvattamaan värin tuotantoa. Ihmettelivät, että mitähän siellä Pohjoisessa oikein tapahtuu.
Jatkuu huomenna.

 

Keskiviikkona 14.12.2011
Joulupukin puu- ja metalliverstas

No, kun Joulumuorin villapaitakutomo oli saatu käyntiin, oli heti aika perustaa Pukin Puu- ja Metalliverstas. Se kuulosti komealta. Esimerkkinä Joulupukki kertoo puisen kuorma-auton valmistamisen. Sitä ei enää tehty yhden tontun yhden kappaleen työnä, vaan valmistus jaettiin lukuisille erikoisosastoille. Se meni suurin piirtein näin, jos Pukki muistaa. Kaikilla osastoilla oli kuva valmiista autosta, ettei vaan kukaan hajamielinen tonttu ruvennut kesken kaiken tekemään traktoria, vaikka piti kuorma-auto tehdä. Puupalikat sahattiin auton eri osien mittoihin. Pyörät leikattiin oikeankokoisista kuusenoksista. Palikat ja pyörät hiottiin santapaperilla, ja ne erikseen maalattiin, ettei tule suttua ja värit sekaisin. Sitten tehtiin jäykkä taka-akseli ja kääntyvä etuakseli. Runkopalikkaan ruuvattiin vetonaru ja kääntyvä etuakseli ruuvattiin runkopalikkaan. Sen jälkeen keitettiin liima ja annettiin muhia ja jäähtyä. Osien yhteen liimaaminen oli tarkkaa puuhaa, niin ettei paloautosta tullut linja-auto kesken kaiken.
Ohos, tähän asti olisi Pukki unohtanut pyörien kiinnityksen akseleihin, tärkeä asia.
Tuotantolinjan loppupäässä odottivat sitten sadat erilaiset autot paketointia lahjapaperiin ja saajan osoitteen ja nimen kirjoittamista.
Tämä paketointi ja lahjan saajan merkkaaminen olikin tarkkuutta vaativa asia. Ajatelkaas jos lahjat olisivatkin menneet sekaisin viime hetkellä. Mutta tätä varten olikin Joulupukilla tarkka kirjanpito Korvatunturille tulleista kirjeistä ja toiveista. Kirjanpitoa oli vuosittain monta kansiollista ja paljon kirjeitä. Oikeastaan Joulumuori, koska tarkka luonteeltansa, oli tuon kirjanpidon aloittanut, ja nyt Kirjuritonttu piti siitä hyvää huolta. Joulupukki itse sai aikaa keskittyä isompiin ja tärkeämpiin asioihin.
Jatkuu huomenna.

 

Torstaina 15.12.2011
Kuinkas paljon niitä tonttuja olikaan.

Nyt olemme sitten erään vaikeimmin tiedettävissä olevan asian äärellä. Kukaan ei maailmassa varmuudella tiedä, että kuinka monta tonttua on olemassa. Arvailuja ja väittämiä on monenlaisia, historian tuntijoilta, matemaatikoilta, poliitikoilta, sosiaalitieteiden asiantuntijoilta ja niin edelleen. Joskus tuntuu, että tonttuja on paljonkin.
Joulupukin itsensä, jo asianomaisena ja läheltä seuranneena, tietysti olisi pitänyt parhaiten tuo tonttuluku tietää, mutta kun se muisti…. se muisti. Ja se käsitys, että oliko tonttuja kuinka paljon vai oikein paljon, oli hyvin hatara.
Joulumuorilla sitä vastoin oli, häneltä asiaa kysyttäessä, niin ketun ovela ilme, että siten paljasti asian tietävänsä. Mutta hän ei kertonut, ei sitten millään. Eikä tule koskaan kertomaan. Ei kuulu muille, hän aina sanoi, ja kääntyi pois muihin askareisiin.
Nuortin päälläkin, tuulta ja pakkasta uhmaten, on moni etelän jouten kulkija kiikaroiden tai kaukoputkella sojottaen, yrittänyt selvittää, mitä tunturin rinteessä vilinä tarkoittaa. Kuinka monta tonttua siellä on, ja kuinka monta siis taasen tunturissa sisällä piilossa, kun muut rinteessä ulkona. Mahdoton tehtävä.
Ettei tämä tonttujen määrän arviointi olisi liian helppoa, pitää ottaa laskelmiin mukaan korvatunturilla asuvien tunturitonttujen lisäksi myös kaikki jo maailmalle vaeltaneet tontut. Ja niitä oli myös lukemattomia.
Jatkuu huomenna.

 

Perjantaina 16.12.2011
Tonttuja koulutetaan.

Joulupukin Joulu tekemiset olivat vähitellen laajentuneet koko maailmaa käsittäviksi. Siten ei hän mitenkään saattanut kaikkia asioita hoitaa itse. Viisaana Pukkina hän aloittikin ajoissa laajamuotoisen tonttujen kouluttamisen mitä erilaisimpiin töihin. Sittemmin, hyvinkin pian Joulumuori otti koulutuksen hoitaakseen, kun huomasi, että Pukki ei kaikkea käytännön asiaa ajatellut tai muistanut. Mutta näinhän Pukille jäi aikaa ajatella suuria ajatuksia.
Pienimmille Tontuille ensimmäiseksi opetettiin se, että osasi tulla ajoillaan syömään, ja ettei sitten tehnyt housuihinsa ennen kuin ehti vessaan. Tässä oli jo hyvä alku. Tontuille ikää karttuessa ja hölmöilyjen vähentyessä, heille jaettiin erilaisia tehtäviä, kullekin kykyjensä ja luonteensa mukaan.
Kerrotaanpa ensin tunturitontuista, eli niistä jotka hommailivat Korvatunturilla. Kätevät käsistään alkoivat valmistaa leluja ja muita lahjoja. Viisaammat heistä suunnittelivat uusia lahjoja ja valmistivat piirustuksia niistä. Huolelliset ja lukutaitoiset tontut lukivat Korvatunturille tulleita kirjeitä, lajittelivat ne maantieteellisesti, sekä tyttöjen tai poikien kirjoittamiin, ja että mitä oli lahjoja toivottu. Ajattelevaiset tontut kirjasivat lasten kirjeisiin kiltteys – ja kiukuttelupisteitä, aina sen mukaan, miten ulkotontut, vaikka esimerkiksi Saunakalliosta, tietojaan Korvatunturille antoivat. Laskemaan oppineet tontut pitivät yhtenä työnään huolta lahjojen valmistamiseen tarvittavien raaka-aineiden riittävyydestä, ja toisena työnään, kirjasivat isoihin mustakantisiin vihkoihin kaikki menot ja tulot. Juuri näihin aikoihin muuttui yksinkertainen kirjanpito kaksinkertaiseksi. Se johtui tonttujen määrästä.
Aivan viime aikoina on syntynyt hyvinkin tärkeä tonttuammatti, nimittäin alihankkijatonttu. Tämä johtuu siitä, että toivottujen lahjojen joukkoon ovat tulleet lisää kaikenlaiset sähkö- ja elektroniikkavehkeet sekä kirjat. No onhan itsestään selvää, että Pukin pajassa ei ollut aikaa valmistaa matkapuhelimia, cd-soittimia – mitä ne nyt sitten ovatkin, tietokoneita. Samoin ovat kirjat lahjana nykyään erittäin suosittuja. Eihän Pukilla ollut aikaa kirjoittaa kirjoja tai kuvittaa satukirjoja, vaikka olisi koko kesän tunturissa niitä rustannut.
Tästä johtuen ryhtyi alihankintaan erikoistunut tonttu alihankkimaan näitä lahjoja muilta toimittajilta. Tämän tontun nimi oli tietysti Ali, kuinkas muuten. Hänellä oli alihankkimisen kanssa aina ehdottoman kova viimeisin kiire ennen Joulua. Hän ainaa toivookin, että lasten toivomuskirjeet Korvatunturille kirjoitettaisiin ja lähetettäisiin mahdollisimman ajoissa.
Jatkuu huomenna.

 

Lauantaina 17.12.2011
Ulkotonttujen töitä

Vähintäinkin yhtä paljon kuin tunturitonttuja, on Joulupukilla maailmalle eri tehtäviin lähetettyjä ulkotonttuja. Näitä ulkotonttuja on lähetetty ihmisten luokse jo niin kauan ja niin paljon, että Pukilla ei ole muistoa lähellekään , että kuinka monta. Ja Joulumuorilta sitä ei kannata turhaan kysyä, hermostuu vaan siitä.
Osa kaikkein aikaisimmin lähteneistä tontuista ovat jo muuttuneet toisenlaisiksi tontuiksi. Tätä asiaa selvittävinä esimerkkeinä kerrottakoon saunatonttu, joka asuu saunan lautapaneelien ja kivijalan välissä pienien mustien muurahaisten kanssa. Saunatontun voi saunaa lämmittäessään vilaukselta nähdä, mutta se on arka. Se pitää puukiukaista enemmän kuin sähkökiukaista. Saunatontulla on vielä punainen pipo jäljellä.
Sitten tulee esimerkkinä kellaritonttu, joka asuu sekaisessa kellarissa, mieluiten lämpimän keskusuunin tai vesijohdon lähellä. Kellaritonttu on rohkeampi. Se käy yön aikana syömässä sille tuodun keksinpalasen. Ja siten paljastaa sen , että asuu siellä. Kellaritontulla on ruskea pipo.
Hyvin yleinen tonttulaji omakotitaloalueella on kompostitonttu. Se asuu melkein aina siilin kanssa samassa lehtikompostissa ja sinne kaivamassaan kolossa. Tämän tontun jälkiä ja kolon suuaukon voi hyvinkin nähdä, jos osaa tarkasti katsoa. Usein nuo kaverukset, siili ja tonttu nähdään illalla sinisen hetken aikana yhdessä piipertävän tontin aidanvierustaa pitkin. Maahan pudonnut omena on niille herkkua. Kompostitonttu onkin jo melkein kaverinsa siilin näköinen. Sitä onkin vaikea erottaa siilistä. Mutta yhdestä sen erottaa siilistä, jos tarkasti katsoo. Siilillä on aina musta nenä, mutta kompostitontulla on punainen nenä.
Jatkuu huomenna.

 

Sunnuntaina 18.12.2011
Saunakallion tonttuja

No tietysti Saunakalliossa asuu sellaisiakin tonttuja, jotka tarkkailevat lapsia ja aikuisia heidän tekemisissään, ja raportoivat Korvatunturille. Aikuiset eivät tonttuja koskaan näe, koska ovat aina niin tärkeitä ja kiireellisiä menemisissään. Lapset useamminkin voivat tontun nähdä, vilaukselta. Mutta tontut ovat mestareita muuttamaan ulkonäkönsä. Punainen villapaita ja pipo muuttuvat hetkessä tavallisiksi vaatteiksi. Aivan on silmiään siristettävä, että olikos siinä juuri tonttu vai ei. Koirat kyllä haistavat , mistä on tonttu kulkenut. Sen takia ne aina haistelevatkin niin paljon , kuono maassa.
Nämä tontut ovat Joulupukille raportoineet Saunakalliosta seuraavaa.
Verrattuna moneen muuhun asuinpaikkaan, vaikka esimerkiksi Nevyrkki, Honkongi tai Kolkutta, on Saunakallio turvallinen ja hyvä paikka asua. Mutta kuitenkin joitain mainintoja on tullut korjattavista seikoista. Tonttujen tarkkailun mukaan lapset kulkevat aamulla kouluun ja iltapäivällä takaisin kotiin Vehkatietä tai Metsätietä pitkin. Syksyisin on pimeä ja talvisin on pimeä ja liukas. Usean kerran on noilla kaduilla tapahtunut, että koululaiset ja autot aivan liian viime hetkellä toisiaan väistävät. Vehkatie on turvallisempi kuin Metsätie, koska siellä on nyt uusi jalkakäytävä. Mutta sielläkin on koulukavereiden nähty retuuttavan toisiaan repusta tai tyrkkivän toisiaan siten, että joku on pudonnut ajotien puolelle. Tämmöisen on loputtava heti. Autoilijoille taasen sanoo Pukki siten, että aina kun lapsia on lähettyvillä, on ajettava niin hitaasti ja varovasti, että melkein peruuttaa.
No Metsätiellä sitten ei ole edes turvallista jalkakäytävää, ja tie on lisäksi kovin kapea. Siellä vasta on ihme, että ei ole onnettomuuksia tapahtunut. Joulupukki pyytääkin vanhempia ja myös Vihtakadun koulun opettajia erityisesti teroittamaan koululaisille, miten Metsätiellä liikutaan. Erityisen vaarallinen paikka on Metsätien ja Vihtapolun kulmaus.
Useimmat autoilijat näyttävät ymmärtävän, miten varovaisesti on ajettava, varsinkin kun on pimeä, liukas ja lapsia lähettyvillä. Mutta muutamalle ”vataselle” on tässä annettava vakava muistutus. Ei niin kiire saa olla.
Noh, jatkuu kuitenkin huomenna.

 

Maanantaina 19.12.2011
Joulun vietto aikojen kuluessa

Näinä muutaman sadan vuoden aikana, kun Joulupukki on etelässä perheiden luona vieraillut, on moni asia muuttunut paljon, ja pääasiassa parempaan.
Hyvä asia nykyaikana, että lapsilla ei enää ole niin usein kylmä tai nälkä, siten että siihen sairastuu tai peräti kuolee. Vaikka Pukin muisti on huono, niin muistaa kuitenkin esimerkkinä seuraavaa. Pukin ollessa aivan pieni poika, kerran kovana talvena tapahtui niin, että yön yli nukuttuaan Pukin tukka oli jäätynyt aamulla kammin hirsiseinään kiinni. Niin kylmä oli. Siitä oli leikki kaukana, kova nälkä ehti tulla, ennen kuin Äiti sai lämmitettyä vettä, jolla saatiin jäätynyt tukka irti. Onkos teille koskaan näin käynyt? Jos ei, niin olot ovat nykyään paremmat.
Tuo ruokapuolikin on Jouluna on muuttunut aikalailla. Paitsi joulupuuro, sitä on syöty kautta aikojen. Nykyään kuitenkin syödään riisipuuroa, ennen syötiin kaurapuuroa, koska ei semmoista riisiä tuolloin mistään saanut, minkähän laisissa puissa riisi kasvaa.
Muita ruokia on nykyään kuin runsauden sarvesta. Joulun jälkeen kuulemma joudutaan laihduttamaan ja kuurille. On aikoihin eletty.
Pukin nuoruuden aikoina syötiin suolattua kalaa ja poronlihaa, sillä edellytyksellä, että oli kulkevilta kauppiailta saatu suolaa. Omenat ja päärynät olivat herkullisia, ja niitä oli aina saatavilla, koska silloin oli pohjoisessa lämmin.
Nykyajan perunat eivät kyllä maistu ollenkaan yhtä hyviltä, kuin nauriit entiseen aikaan.
Mutta yhden asian Pukki muistaa oikein hyvin kirkkaasti, vaikka muisti onkin jo vanhuuttaan huono. Oli yksi noista pimeän ajan Joulun aluspäivistä, monta sataa vuotta sitten, kun lännestä perämeren rannalta tullut kulkeva kauppias kuulutti Pukin perheen kylään tullessaan, että nyt oli täällä säkkikaupalla aurinkoja myytävänä. Eniten tarjoavalle myydään. Näädän, minkin ja saukon nahkoja otetaan maksuksi. Vai että aurinkoja myytävänä, kukas sen uskoo. Kukas voi arvata mistä oli kysymys? Kauppias avasi säkin nyörit ja pyöräytti sisällön pientareelle. Nuo kullankeltaiset kirkkaat pallot häikäisivät kyläläisten silmät, ja jokunen pyörtyi tajuttomaksi. Ja koska Pukki on huono säilyttämään salaisuuksia……niin, siispä ne olivat ensimmäiset appelsiinit, jotka pohjolaan tulivat. Ties monenko mutkan ja matkan takaa, ensin aasin selässä Andorrasta, sitten hevosrattailla Gallian läpi, sitten laivalla Allemanian ja Danalinnan kautta Oulun tervaporvareille. Ja mitä lie kulkeva kauppias niistä Oulussa maksanut.
Jatkuu huomenna.

 

Tiistaina 20.12.2011
Ei saa unohtaa Joulumuoriakaan.

Aina kerrotaan Korvatunturin tarinoissa paljon tontuista mutta harvemmin Joulumuorista, vaikka ilman häntä moni asia olisi paljon huonommalla tolalla, tai ei olisi ollenkaan. Joulupukki nyt ei kuitenkaan voisi Joulumuoria unohtaa. Niin paljon on Pukki vuosisatojen aikana kokenut ja kestänyt.
Tavatessaan silloin aikoja sitten tuon lettipäisen tytön, ei Pukki vielä aavistanut miten itsepäinen tuo oli. Vaikeata oli joskus yhdessäolo. Mutta aikojen kulussa osoittautui tuo tyttö erinomaiseksi asioiden ja toiminnan järjestelijäksi. Joulumuori järjesti kaiken Korvatunturin toiminnan. Tontut kukin tiesivät Joulumuorin ohjaamana tehtävänsä, ja vain siten pystyi Pukki kaikille maailman lapsille, jotka häneen uskoivat, lahjat valmistamaan ja jakamaan. Pukki sai näin aikaa miettiä todella tärkeitä ja suuria asioita.
Tonttujen lisäksi Joulumuori hoiti myös porojen kasvatuksen, koulutuksen ja hoidon. Poroja tarvittiin moneen menoon, erityisesti Jouluaattona. Joskus kuitenkin joku tottumaton nuorempi poro, kuten Pekka-poro, kuulemma oli Saunakalliossa ottanut vapauden mennä Teboilin huoltoasemalle vettä juomaan. Pukki oli siitä vähän hätääntynyt, mutta löysi Pekan sieltä juuri tutkimassa ihmeellistä sihisevää laitetta, jolla Pekka sai hyvin vaikun pois korvista.
Hankalaa oli hieman se että Joulumuori usein pyrki valvomaan Pukin tekemisiä matkoillaan. Aina oli Joulumuori kyselemässä, että missä oli oltu ja mitä tehty. Varsinkin jouluaaton myöhäisillalla tai Joulupäivän aamuyöstä Pukin palaaminen valvottiin tarkasti. Ei saanut missään tapauksessa Pukki mennä hoidattamaan väsyneitä jalkojaan Samperin Savottaan, vaikka se juuri ennen viimeistä etappia sopivasti sijaitsee. Vaikka jalkojen hoidattaminen tervalla ja erilaisilla mikstuuroilla yleisesti jo vanhemman miehen kyseessä ollessa kansanterveydellisesti hyväksyttävää olikin. Pulkka-ajelulla syntynyt kurkkukipukin ja nenän puolittainen jäätyminen piti hoitaa pois. Jos Pukki sinne Samperin savottaan pidemmäksi päiväksi jäi niin kyllä tuli kotosalla tunturissa selittämistä.
Mutta suurin piirtein ja kaikki yhteen askien oli Pukki kuitenkin hyvin tyytyväinen elämäänsä Joulumuorin kanssa. Hyvästä pitää aina maksaa.
Jatkuu huomenna.

 

Keskiviikkona 21.12.2011
Korvatunturin Joulusauna

Korvatunturin Joulusauna onkin monella lailla erilainen tavallisten etelän perheiden joulusaunasta.
Ensinnäkin se on eri aikaan. Etelän perheet käyvät joulusaunassa Jouluaattona, ennen kuin Joulupukki tulee. Siellä saunassa sitten jutellaan viimeiset asiat, ollaan tosi kilttejä, jos se enää mitään auttaa, ja jännitetään Pukin tuloa . Kaikki saunojat hangataan vampulla puhtaaksi, niin että posket punoittavat. Ja vihdalla hakkaavat toisiaan. Sauna on usein niin kuuma, ettei saunatonttua näy missään. Ja tietysti tontulle on liikaa melua.
Korvatunturin Joulusauna sitä vastoin alkaa vasta toisen Joulupäivän iltasella, kun Pukki on palannut takaisin tunturiin ja sitä ennen kiivennyt Ameriikan mantereen viimeisistäkin savupiipuista läpi puukamiinan kautta olohuoneisiin, ja jättänyt lahjat sinne. Tuo savupiippujen kautta pujottautuminen on aikojen kulussa käynyt Pukille raskaaksi, kun vatsan ympärys on kasvanut. Eli, Toisen Joulupäivän iltana saunotaan Korvatunturilla. Pukilla on erikoispaikka lauteilla, lähellä kiuasta ja vesipaljua, koska Pukki on niin savusta ja noesta musta. Tarvitaan monta tonttua kiilloittamaan. Pukin nahka. Joulumuori taas ihmettelee kauempaa, että missä aikuinen ihminen on taas, niin kuin aina tapahtuu joka vuosi, sotkenut itsensä noin mustaksi.
Toinen erilaisuus on saunan koko ja saunojien määrä.
Etelän saunoissa kävijöitä on vähemmän ja saunat pienempiä. Saunomassa on perhe kuntia , tai parhaimmillaan maataloissa koko suku. Mutta Korvatunturin saunassa on väkeä kuin suuremman kaupungin rautatieasemalla juhlapyhän alla. Saunan kiuas on monen kivikuution kokoinen, sitä on lämmitetty monta päivää etukäteen. Kiukaan ympärillä seisoo kymmenen isoa puista vesisaavia lämpenemässä , peseytymistä varten. Löylyn heittäjinä toimivat viisi kokenutta vanhempaa Saunatonttua. Kun ensimmäiseltä loppuvat voimat, ottaa seuraava tonttu löylykuupan käteen ja jatkaa. Saunatonttujen tehtävä on varmistaa, ettei kukaan kylmety saatikka palellu saunassa.
Ja sitten…. kiukaan ympärillä riittää täysympyrässä lauteita alhaalta alkaen , aina ylöspäin hämärään, ettei edes kaikkia rivejä näe. Ja lauteet täysi tonttuja, satapäin, kukin omalla paikallaan sen mukaan , kuinka paljon lämpöä kestää. Kaikilla on tonttupipo päässä, ettei pää saa liikaa kuumaa, se onkin viisasta.
Hieman sivummalla matalilla lauteilla istuvat porot, siis ne jotka haluavat Joulusaunaan. Kaikki eivät halua. Poroilla on ensin hauskaa löylyssä, koska paksu karva eristää lämmön, mutta sitten , vähän ajan päästä yksi toisensa jälkeen kiireesti vilahtavat lumihankeen.
Jatkuu huomenna.

 

Torstaina 22.12.2011
Miten Joulupukki ehtii Jouluna joka puolelle?

No se on vähän ihmeellinen ja vaikeasti ymmärrettävissä oleva asia. Tässä onkin monta seikkaa, jotka kannattaa yrittää pitää mielessä samanaikaisesti.
Ensimmäinen seikka on maapallon pyöriminen…… jaa, että mitenkä se liittyy Pukin ehtimisiin. No Jouluaattopäivähän, niin kuin kaikki päivät , alkaa Havaijilla. Katsokaapas kartasta, missä Havaiji on. Siellä siis Jouluaatto on paljon aikaisemmin kuin esimerkiksi Suomessa. No Pukkihan aloittaa työt tietysti Havaijilla, ja sielläkin jo aamusella aikaisin. Japanissa sitten ei ole paljoa tekemistä, koska siellä Pukkiin ei niin moni usko. Vielä vähemmän on töitä ylitettäessä suurta Venäjää. Siellä lapset odottavat Pakkasukkoa, joka tuleekin vasta Uuden Vuoden aattona. Suomeen siis ehditään ajoissa. Mutta siitä sitten alkavatkin kiireet, koska suomalaisten lasten lisäksi Euroopassa on paljon muitakin maita, joissa lapset uskovat Joulupukkiin.
Toinen seikka on se, että joissakin maissa on Pukilla apulaisia. Saksassa tulee apuun Nihti Ruprecht moneen perheeseen lahjojen kanssa. Nihti Ruprecht on vähän peloittavan näköinen ukko, ja hänellä on tapana muistaa lasten pahat teot paljon paremmin, kuin Pukki muistaa. Etelämpänä taasen Christ Kind tuo lahjat olohuoneeseen joulukuusen alle, kuitenkaan ei näyttädy koskaan, koska on niin ujo. Lapset vain yrittävät kurkkia avaimenreiästä ja ulkoa ikkunoista, että mitä olkkarissa tapahtuu.
Ameriikassa taasen on uudet haasteet, Pukki joutuu kiipeilemään kattojen räystäitä pitkin ja änkeämään itsensä savupiipuista lahjoja jakamaan. Mutta tässäkin asiassa taas maapallon pyöriminen auttaa. Jouluaattoiltahan on Ameriikan mantereella tunteja myöhemmin kuin Suomessa. Ameriikan kiertueella Joulupukki aina laihtuu. Johtuu tuosta ylimääräisestä kiipeilystä.
Kolmas seikka on oikeastaan kaikkein tärkein.
Joulupukki varmasti ehtii vierailemaan kaikkien niiden lasten luona, jotka Pukkiin ja Korvatunturin olemassaoloon uskovat. Tai ainakin Pukki ehtii tuomaan lahjat eteiseen tai pihalle, jos on oikein kiire. Ei pidä pettyä, jos Pukki ei ehdi sisälle asti juttelemaan. Mutta ikkunasta kannattaa Aattoiltana aina kurkkia, josko näkyisi Pukin lyhty tai poro pihamaalla.
Jatkuu huomenna.

 

Perjantaina 23.12.2011
Yksi päivä Jouluaattoon, Pukillakin jo matkakuumetta.

Aatonaaton aamusesta lähtien vallitsee Korvatunturilla kova häly ja hermostuneisuus. Tontut ryntäilevät sinne ja tänne, kukin hänelle annettujen tehtävien mukaan.
Poroja ajetaan kokoon ja parhaassa kunnossa olevia valjastetaan rekien eteen. Tänään niille syötetään voimien lisäämiseksi vielä erikoisannokset hehkujäkälää ja hunajaheinää. Sitten ne juotetaan tunturin juurella virtaavalla purolla. Porotkin tuntuvat olevan hermostuneita ja kuopivat maata päristävät neniään. Pientä tappelunnujakkaakin joku sarvipää yrittää.
Juuri tänä päivänä osoittautuu Joulumuorin järkeily- ja järjestelykyky mitä tärkeimmäksi.
Kaikille tontuille on hän antanut tarkat tehtävät, joita ne kiireen päälle täyttävät. Jos jokunen tonttu unohtaa vilinässä tehtävänsä, ryhtyy kesken kaiken leikkimään kaverin kanssa, tai muuten hälinässä sekoaa askelissaan, niin tikkana on Joulumuori paikalla häntä ojentamassa oikeisiin töihin. Onhan tietysti ymmärrettävää, että aivan pienet tontut lapsellisuuttaan unohtavat työnsä ja voivat jäädä jopa muiden jalkoihin. Ja taasen aivan vanhat tontut voivat harhailla ympäri Korvatunturia, ja muistella, että mitä nyt pitikään aatonaattona näin tehdä, ihan vaan sen takia, että ei enää muista. Mutta sellaista se on.
Joulupukki voi näin ollen itse rauhassa keskittyä ajattelemaan isoja ja tärkeitä asioita, tarvitsematta puuttua kaikenlaisiin pieniin yksityiskohtiin.
Monta on työtä tänään tehtävä. Kaikki lahjat paketoidaan, niitä verrataan ultraääniskannerilla saatuihin toivomuskirjeisiin. Ne varustetaan lahjansaajan nimellä ja osoitteen antavalla viivakoodilla. Sitten on tärkeää , että ne lastataan oikeisiin rekiin. Jos siinä tapahtuu virheitä, niin aattoiltana Joulupukilla on vaikeata selitellä, miksi pikku Pinjan paketista tuleekin esille iso kirves. Ei semmoinen huolimattomuus käy.
Juuri tällaisena päivänä jakaa Joulumuori puuroa ja hilloa sellaisella isolla padalla, jossa on sukset alla ja jota poro vetää. Näin ei yhdenkään tontun tarvitse keskeyttää työtään. Jokaisellahan on oma puulusikka vasemmassa takataskussa, kuten muistatte. Tähän työhön valittu poro ei saa olla erityisen perso puurolle, jollaisia monet porot ovat. Pukkikin kyllä pitää puurosta ja hillosta.
Jatkuu huomenna, jos Joulupukki ehtii, voi olla kiirettä.

Lauantaina 24.12.2011
Nyt mentiin !

Näitä viimeisiä rivejä kirjoittaa Pukki aivan pimeässä, tuskin näkee mitään, noin kolmen aikaan aamuyöstä.
Tontut vetää unta, kuorsaus järisyttää Korvatunturia ja ympäristöä. Petilaverien puuruuvit ovat kovalla koetuksella. Nitisee ja natisee. Ja kiinalaiset ihmettelevät hiekan varinaa.
On aivan sääli kajauttaa tontut kohta kaikki hereille ja matkaan. Jokainenhan meistä tietää, miten makoista tuo aamu-uni on.
Joulumuorin pata kuplii kuumaa puuroa. Iso kauha on hänellä kädessä, ja tuima ilme silmissä. Siihen ei kannata väliin mennä, mitään korjaamaan tai huomauttamaan. Tässä viimeisessä hetkessä ei pidä enää pilata mitään. Eikä ole Joulumuori kyllä koskaan pilannutkaan, on aina ollut tarkka ja huolellinen.
Ne tontut, jotka ovat yön yli pidätelleet hermostuneita poroja rekien edessä, päästetään nyt yöpuulle , ensin maha täyteen kuumaa puuroa, ja nukkumaan.
NYT……sitten, kun Joulupukki puhaltaa aamuherätystorveen, mitään ja ketään ei voi enää pidätellä. Kaikki ryntäävät tehtäviinsä ja matkaan.
Havaiji, Eurooppa, Suomikin, Ameriikka vai mitenkä päin se oli!
On tosi hyvä, että vanhemmat kokeneet porot osaavat asiansa, mihin ensin mennään ja mihin sen jälkeen. Pukilla itsellä ei aina ole ihan holttia suunnasta, koska miettii isompia asioita.
Hyvää Joulua kaikille, ja jos Iso Etelän Tähti sanomaansa suo, ja, mikä tärkeintä, ihmiset sen sanoman myös ymmärtävät, niin Joulupukki kertoo taas vuoden päästä.
Jatkuu ensi vuonna.

 

HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE.