Joulupukin tarinat 2012

Joulupukki on luvannut kirjoittaa pienen tarinan joulukuun jokaisena päivänä, ensimmäisestä päivästä aina jouluaattoon asti.

Korvatunturin tarinoita, niin kuin Joulupukki ne muistaa.

————————————————————————————- 

 ————————————————————————————-

Vieritä sivua niin voit lukea kaikki tarinat.

 Lauantaina 1. päivä Joulukuuta vuonna 2012

Hoilaa hoilaa vaan, ja terveiset täältä Korvatunturilta. Meinasi Joulupukilta lipsahtaa tuo kesätorkahdus pitkäksi ja melkein tämä tarinan kertominen myöhästyä. Joulumuori se pyörii hiilenä keittiössä, mutta ei sitten herättänyt ajoissa, kaiken pitää itse huolehtia, heräämisenkin. Sen minkä tässä muisteloitani selvitän, kirjoittelen taasen tähän Saunakallion kummalliseen sähköiseen postilaatikkoon. Kaikkea sitä nykyään onkin keksitty. Mutta tapahtumia muistuu varmana Korvatunturilta, ja joitakin tärkeitä myös Saunakalliosta, mitä tontut ovat raportoineet, ja sitten vielä juttuja tontuista ja tietysti Joulumuorista. Semmoista tietysti vain, mitä uskaltaa kertoa. Niin, ettei tule mitään pidempää selkkausta. Lyhyisiin on totuttu.

Jatkuu huomenna, jos Pukki muistaa.

Sunnuntaina 2. päivä Joulukuuta vuonna 2012

Heti näin alkuun täytyy taas puuttua Saunakallion lasten koulumatkoihin, koska tontut ovat siitä raportoineet. Monenlaista tonttuilua ovat taasen tänä kouluvuonnakin nähneet. Erityisen usein ovat koululaistonttuilijat ja autotonttuilijat liikkeellä. Koulutonttuilijat ensikseen ajelevat polkupyörillä pimeän ja hämärän aikana ilman valoja, kurvailevat esimerkiksi Metsätiellä edestakaisin uukkareita ja kahdeksikkoja jopa aivan Vihtapolun mutkankin kohdalla. Jaloin kulkevat pikkuisimmat tonttuilijat heiluvat tien puolelta toiselle ja retuuttavat toisiaan. Se on turhaa ja vaarallista tonttuilua. Vanhempien kyllä täytyy tästä lapsia ojentaa mutta myös huolehtia, että pyörissä on valot, ja että niitä valoja pimeällä käytetään. Toisena vaaran osapuolena ovat edelleen monet aivan liian vauhdikkaasti ajavat autoilijat. Vaikka Joulupukki tästä asiasta jo viime vuonna huomautti. Jo aikoinaan Korvatunturin poroajokoulussa opetettiin, että poro pitää pystyä pysäyttämään sillä matkalla, jonka ohjastaja näkee ja poro osaa jarruttaa. Samoin pitää poron vauhti himmata melkein seisaalleen, kun tiellä näkyy tonttuilevia lapsia. Nehän voivat yhtäkkiä intoontua ryntäämään poikkisuuntaan poron eteen. Samat säännöt pätevät myös autoilijoille. Mutta kun ei autoilijan humeetissa näytä olevan ymmärrystä, tai se ajoittain himmenee. Vai onko se etelän ihmisen kiire niin kova. On kyllä itse tehty kiire.

No se tästä asiasta. Huomenna jotain muuta, jos miten Joulupukin muisti pelaa.

Maanantaina 3. päivä Joulukuuta vuonna 2012

Etelässä ihmiset luulevat, että Joulun mennessä ohi ja Joulupukin palatessa Korvatunturille palaisi rauha ja laiskottelu ja Pukki ja tontut aloittaisivat heti pitkän lepäilyrupeaman. Mutta eihän näin ollenkaan ole, ehei ehei. Kuten joka vuosi, niin myös viime vuonna, oli siinä lahjojen jaossa kauhea kiire ja tohina. Joulupukki tietysti osasi työnsä, samoin avustavat matkatontut ja porot, erityisen hyvin johtoporo Pekka. Lahjalistat ja muut notiisit olivat hyvät, mutta sellaisessa kiireessä aina sattuu virheitä. Niinpä viisivuotias Kalle Saunakalliosta sai lahjaksi halkomakirveen. Taasen Mättösen äiti sai parranajokoneen (??) ja Jounin iskä punaiset sukkahousut, joissa sydänkuvioita. Japanilainen Eisaku Takahashi Osakassa sai rullan lakritsia ja luuli, että se on nauha ikkunan tiivistykseen. Kun ei ollut koskaan nähnyt ja maistanut elämässään lakritsia. Vihertävän täti Loutista sai lahjakseen ja kauhukseen hirvikiväärin. Taisi loukkaantua asiasta, kun syö vain juureksia, ja teki asiasta poliisi Pampulle valituksen.

Huomenna näistä asioista lisää.

Tiistaina 4. päivä Joulukuuta vuonna 2012

Eilen kirjoitin noista lahjasotkuista. Sehän aiheutti – niin kuin joka vuosi – paljon työtä ja omien jälkien korjailua. Kuten viime vuonna kerroin, kirjasivat kirjanpitotontut kaikki Korvatunturin tapahtumat – hankinnat, raaka-aineet, tuotannot ja toimitukset – ylös kosmoskynällä mustiin vahakansivihkoihin. Näin on tehty satoja vuosia, että järjestys säilyy. Mutta nyt täytyi taas korjata kirjanpitoon uusiksi myös nuo vääriin osoitteisiin toimitetut lahjat. Tai sitten jos ne vaihdettiin tai palautettiin, niin sekin piti kirjata ylös mustiin vihkoihin. Vihertävän tädin valituskirjekin liimattiin vahakansivihkoon säilytettäväksi. Näin syntyi niin sanottu kaksinkertainen kirjanpito ja tilinpito. Mutta nyt tuleekin Pukille mieleen se, että jos lapset lähettäisivät lahjatoivomuksensa Joulupukille hieman aikaisemmin, ei siis aivan viimetingassa. Niin silloin varmasti sattuisi tällaisia lahjojen vaihtumisia vähemmän. Kirjanpidosta näkyy muuten myös , että poliisi Pamppu apulaisineen nouti Vihertävän tädiltä hirvikiväärin pois ja se myöhemmin huutokaupattiin, oikean vastaanottajan osoitteen puutteessa.

Huomenna sitten lisää.

Keskiviikkona 5. päivä Joulukuuta vuonna 2012

Joulupukki kävi Marraskuun lopulla Saunakallion Saunapuistossa vierailulla. Siellä kuultiin, että Saunakallion viereen on rakentumassa aivan uusi kokonainen kylä, Saunaniitty. Se on hieno asia, sinne muuttaa varmasti paljon lapsia ja monet tontutkin saavat siellä asuinpaikan. Saunaniitylle on kunnostettu jo hiekkainen ajotie, poroille jo liian leveä mutta etelän autoille ja varsinkin kuorma-autoille varsi hyvä. Jopa Samperin savotan tukkiveturi mahtuisi siitä kulkemaan. Tästäpä on syntynyt ongelma. Pohjoisen Saunakallion lapset pyrkiessään ylittämään tätä uutta polkua koululle päästäkseen, jota Ristikaduksi kutsutaan, ovatkin joutuneet vaaratilanteisiin. Siellä ajavat rakennustyömaan isot autot vaarallisen nopeaa vauhtia, ja muutkin autoilijat. Tähän kohtaan on tullut paljon lisää liikennettä. Kaikille kouluun matkaajille ja autoilijoille Joulupukki teroittaa varovaisuutta.

Huomenna sitten lisää muita asioita.

Torstaina 6. päivä Joulukuuta 2012

Tänään muistelee Joulupukki Suomen itsenäisyyspäivää, tai itsepäisyyden päivää. Sehän on melkein sama. Suomen ja Korvatunturin itsenäisyys tarkoittaa sitä, että voi itse päättää, mitä omissa asioissaan tekee. Tietysti niin kauan, kun ei tee vääryyttä tai haittaa jollekin toiselle. Joulupukki on aina tottunut itse päättämään, miten Joulun asiat hoidetaan ympäri maailmaa. Tosin pyrkii Joulumuori sekaantumaan niihin ja näihin yksityiskohtiin Korvatunturin asioissa. Mutta nämä ovat sivuseikkoja. Sen sijaan muistaa Pukki hyvin vanhoilta ajoilta Nårdlandin ja Thorin miehien käynnit Korvatunturilla – Ruåtsin tuntureilta tulivat – siihen aikaan kun kauppatie Vienan merelle oli vilkkaasti kuljettu. Pyrkivät nuo ojentelemaan Joulupukin toimia ja ahdistelemaan Pukin itsenäisyyttä. Jälkeenpäin – sata vuotta myöhemmin – taas Vienan puolelta oveluudella ja sittemmin myös ruutipanoksiajytkäyttelemällä yrittivät Korvatunturia valloittaa. Siihen pantiin vastus. Kaikille itsepäisille tästä puolustustyöstä tulkoon kiitos. Illansuussa Pukki ja Joulumuori panevat sitten parempaa vaatetta päälle ja siirtyvät television eteen katselemaan, kuinka Suomen presidentti ravistelee ihmisten käsiä kahden tunnin ajan. Miehet siellä televisiossa keikaavat hassut pingviinipuvut päällä, kaikilla samanlaiset. Mutta rouvilla sen sijaan mitä ihmeellisempiä röyhelöitä ja puuhkia. Mitään asiaa ei tuossa kokouksessa tunnu olevan, arvostelevat vain toistensa vaatteita.

Sama kumma juttu joka vuosi.

Perjantaina 7. päivä Joulukuuta 2012

Helmikuun lopulla oli taasen saatu kaikki viime Joulun lahjojen vaihdot ja lähettämiset oikeisiin osoitteisiin hoidettua ja kirjanpito mustiin vahakantisiin vihkoihin korjattua. Maaliskuulla rakennettiin jokavuotinen suuri pulkkamäki Korvatunturin pohjoisrinteeseen. Pohjoisrinteeseen sen takia että siellä säilyi lumi aina heinäkuulle asti. Pulkkamäessä laskettelu kuuluu tonttujen mieliharrastuksiin. Lasketteluvälineinä käytettiin poroilta lainattuja pulkkia, ahkioita ja lisäksi joululahjoista ylimääräisiksi jääneitä kelkkoja. Jopa sellaisia, joissa oli ratista käännettävä etusuksi. Pulkkamäki on ainakin yli kilometrin pitkä. Siinä on monta vaarallista kurvia ja huiman nopeita jyrkästi alasviettäviä suoria. Mäki päättyy kurun pohjalla olevaan vastamäkeen. Näin ei liian monta tonttua katoa vauhdissa toiseen tunturiin. Joulupukkikin laski taas muutaman kerran mäkeä. Pukilla on erikoisvahvistettu isompi pulkka, koska Pukki on hieman tukevampi ja painavampi, kuin tontut. Pukin pulkassa ei ole rattiohjausta, siksi siinä mentiin joka kerta niin sanotusti Herran huomaan. Pukin elopainon takia vauhti pulkkamäen alaosassa oli aivan älytön. Joka kerran menivät kurvit suoriksi, pienemmät näreet ja vaivaiskoivut katosivat sen tien maisemasta. Ja lopuksi alhaalla kurussa vastamäessä syntyi valtava monttu. Se oli jarrutusmonttu se.

Lauantaina 8. päivä Joulukuuta 2012

Hauskaan hommaan ja myös hyödylliseen, ryhdyttiin taas huhtikuulla. Aurinko jo antoi pitkää valoa päivittäin, mutta ei vielä lämpöä. Suurin tonttujoukoin lähdettiin Onkimajärven jäälle talvikalaan. Näin tehtiin usein koko huhtikuun ja toukokuun ajan, joskus useammankin päivän retkiä. Tällöin yövyttiin laavuissa tai lumimajoissa. Kalan tuloa ei voinut estää, eikä se koskaan pilaantunutkaan, koska jäätyi heti. Isoissa puusaaveissa sitten vietiin saalis Joulumuorille. Kalastettiin avannoista pilkkimällä, tai sitten laitettiin verkot veteen. Onkimajärven jää on tuohon vuodenaikaan yli metrin paksua. Pilkkiavantojen poraamisessa oli kova työ, iltaisella poraajilla hartiat jomottivat. Pukin pajalla oli tehty iso pora eli kaira. Kairan pyörittämiseen tarvittiin monta tonttua. Vain vahvimmat tontut jaksoivat porata, pienet tontut olivat vain tiellä ja jaloissa. Ja reikiä tarvittiin monta, niinkuin oli monta tonttua onkimassa. Samalla reiällä syntyi heti riita, siksi jokaiselle onkijalla piti porata oma reikä. Hurjempaa touhua oli verkkokalastus järven jäällä. Verkkoa varten hakattiin kaksi isoa avantoa jäähän, noin viidenkymmenen tontunloikan päähän toisistaan. Avantojen tekoon käytettiin isoa jäähakkua elikkä tuuraa. Monasti tapahtui, että kun avannon pohja saatiin vihdoin puhkaistua, ja vettä purskahti avanto täyteen, niin silloin lipsahti tuura hakkaajan väsyneestä kädestä. Näin tuura katosi ikuisiksi ajoiksi järven pohjaan. Matkassa piti siksi olla monta tuuraa. Nyt seurasi verkkokalastuksen jännittävin asia. Oli siis hakattu kaksi avantoa. Kalaverkko ujutettiin yhdestä avannosta sisään,……. mutta se piti viedä jään alla toiselle avannolle, ja vetää verkon pää sieltä ylös. Tätä kylmää ja märkää työtä varten arvottiin tonttujoukosta yksi, jonka työksi sukeltaminen tuli. Vapaaehtoisia ei tähän työhön ilmaantunut. Arvatkaa,oliko tontulla kylmä, ilma oli pakkasen puolella aina. Sukeltamisen jälkeen tonttu istutettiin heti jäälle sytytetyn nuotion ääreen kuivattelemaan ja lämmittelemään, joten eipä kellään hätää.

Semmoista se on talvikalastus.

Sunnuntaina 9. Joulukuuta 2012

Nythän Joulupukki muistaakin tuosta verkkokalastuksesta tähän väliin, että kerran ilmoittautui tuohon sukeltamiseen vapaaehtoinen tonttu. Se tapahtui muistaakseen edellisen vuosisadan vaihteessa, ennen isoa kapinaa. Sehän tapahtui niin, että Oiva -tonttu, jo vanha iältään, oli jo vuosia ollut kuuro. Nyt sitten juuri ennen sukeltamistyön arpomista, onneton meni ja nosti kätensä ylös. Hän ei ymmärtänyt mistä puhuttiin, koska ei kuullut mitään. Ja kätensä hän nosti ylös siksi, että kainalon alta oli yhtäkkiä alkanut kutiamaan, ja tietysti piti kainaloa raappia. Kyllä syntyi sillä kertaa muiden tonttujen joukossa suuri helpotus. Tästä tapauksesta voisikin sanoa kaikille lapsille opetukseksi. Kannatta aina harkita koska alkaa raapimaan kutinaa ja mistä kohdasta, ja että kuka näkee. Ettei synny väärinkäsityksiä.

Huomenna jatkuu.

Maanantaina 10. Joulukuuta vuonna 2012

Lumilinna rakennettiin myös maaliskuulla, vaikka Joulumuori sanoi että se oli ihan turhaa työtä, ja että senkin ajan olisi voinut käyttää hyödyllisempiin töihin. Muorin morsetus ei siinä auttanut, koska Joulupukin mielestä lumilinnan suunnittelu ja rakentaminen on maailman hauskinta hommaa. Etelän mailla Pukki ei ole nähnyt paitsi yhden lumilinnan, joka oli yhtä hieno, kuin Korvatunturin lumilinna. Se hienompi sijaitsee Kemissä. Lumilinna rakennettiin Korvatunturin länsirinteeseen, koska siellä oli eniten lunta. Ensin kaivettiin hankeen syvä kuoppa. Siitä tuli niin syvä, että tonttu ei pystynyt reunan yli näkemään. Sen jälkeen leikattiin lumesta isoja kuutioita ja muurattiin niistä kuopan reunoille seinät, vinosti sisäänpäin kerros kerrokselta. Näin syntyi eskimoiden rakentaman iglun muotoinen kupoli. Kattoon jäävä reikä sitten suljettiin isolla lumikökkäreellä. Lumilinnan sisään maata vasten tuotiin ja aseteltiin havunoksia. Näin eivät sitten vaatteet kastuneet siellä loikoillessa.

Illalla sitten oli lumilinnassa kova tungos, koska kaikki tontut halusivat sinne leikkimään.

Tiistaina 11.Joulukuuta vuonna 2012

Saunakallion Metsätiellä on vielä jäljellä monta vanhaa taloa, joissa on isot pihat ja tontit. Pihojen takareunalla kauempana tiestä löytyy useissa paikoissa oikein kunnollinen lehtikomposti. Sellainen komposti on monella tavoin hyödyllinen. Ensinnäkin tietysti siitä muodostuu ajanmittaan multaa, jonka voi sitten kantaa kasvismaalle. Siitä vihannekset saavat uutta kasvuvoimaa. Mutta monesti sellaisessa kompostissa asustaa myös tonttu, jota siten kompostitontuksi sanotaan. Näin lumen aikana voi helpostikin nähdä tontun tossun jälkiä kompostin sisään vievän suuaukon kohdalla. Ja joskus voi iltahämärissä nähdä itse tontunkin, jos jaksaa kärsivällisesti esimerkiksi keittiön ikkunasta kompostia tarkkailla. Talven yli piilottelevat kompostissa myös muurahaiset, madot, maa-ampiaiset, hiiret ja siilit. Mutta ne eivät tule talvisin ulos vaan nukkuvat talviunta syvällä kompostin lämpimässä. Punaisen talon kompostissa Reetta-Rotta kasvatti poikasensa viime kesänä.

Keskiviikkona 12. Joulukuuta vuonna 2012.

Vihtakadun koululla ja lastentarhassa kuulemma asustaa Koulutonttu. Koulutonttu on aikoinaan hoitanut Korvatunturilla kirjoitus- ja laskentatöitä. Siksi hän on tiedoiltaan ja taidoiltaan juuri sopiva tonttu tarkkailemaan, kuinka kilttejä ja huolellisia koululaiset ovat. Kun oppiminen ja opetus ei oikein luista, äityy hän härnäämään ja kiusaamaan oppilaita ja opettajaa. Silloin hän pistelee oppilaita puutikulla ja repii hiuksista ja saa varpaan välit kutiamaan. Tästä syntyy yleinen hälinä ja levottomuus. Samoin hän piilottelee koulukirjoja ja kyniä, tai piilottaa rasvaisen eväspaperin maantiedonkirjan väliin. Tunnin aikana hän käytävällä vaatenaulakossa siirtelee kaikkien kenkien , pipojen ja tumppujen paikat. Kerranpa tapahtui, että hän ei pitänyt erään opettajan puuterinhajusta ja asetti siksi opettajan tuolille nastan. Niin…. siitä syntyi aika häly. Taasen toisessa tapauksessa tonttu oli – koska laskennan opetus oli liian pitkäveteistä hänen mielestään – täyttänyt liitutaulun pyyhkimiseen tarkoitetun sienen sitruunamehulla. No sillä tunnilla ei sitten enää laskettu turhia ynnä- ja poislaskuja. Tämmöisiä kepposia koululaiset eivät tietystikään saa tehdä. Mutta näistä nyt ei Joulupukki kokemuksistaan —-eikun siis tietysti kuulemistaan koulutontun kepposista kerro enempää. Mutta voi vain vihjaista, että lukuisat olivat kepposet myös Pukin koulutonttuajoilta Hämeenlinnassa, joka on kuitenkin maankuuluisa koulukaupunki. Sieltä lyseostahan ovat kotoisin muun muassa kuuluisat Presidentti Paasikivi, Säveltäjämestari Sibelius ja yleismestari Irvin Goodman, jne.

Torstaina 13. Joulukuuta vuonna 2012

Nytpä Joulukuun alussa on Joulupukki aloittanut kasvatuksellisen yhteistyön Kittilän poliisin kanssa. Sillä pyritään rauhoittamaan liian innokkaita Joulun alusajan juhlijoita, ja viilentämään tappeluihin johtavia kuumia tunteita. Kaikki lapsethan tietävät, että poliisiauton ajaessa kovalla vauhdilla kuuluu auton torvesta kova ääni, joko – ta tuu ta taa, taikka vou vou vou. No nyt kokeilumielessä Kittilän poliisi on poistanut nuo äänet ja soittaakin tilanteeseen sopivia joululauluja auton torvesta, toki yhtä kovalla äänellä. Tästä kokeilusta on saatu jo hyviä tuloksia. Paikalle saapuvan poliisiauton soittama joululaulu ensinnäkin hämmentää tappelupukarien mielet ja sitten jopa lauhduttaa nujakoitsien ja puukkosankarien humeettikopat niin, että ryhtyvät ystävällisiksi toisilleen ja oikein joulumielisiksi. Ja pyytävät jopa konstaapeleilta anteeksi turhan hälytysajon aiheuttamasta ajanhukasta ja vaivasta.

Perjantaina 14. Joulukuuta vuonna 2012

Lumihankien sulaessa kesemmällä ja auringon lämmön voimistuessa Joulupukki aloitti sitten loman vieton ja lepäilemisen. Pukki huiski tontut ympäriltään häiritsemästä. Joulumuori tietysti ärisi, että kyllä tässä töitä riittäisi koko joukkiolle läpi koko vuoden. Olisi pitänyt kuulemma tehdä sitä ja tätä. Mutta Pukki ei siitä välittänyt, vaan siirtyi tunturin etelärinteeseen loikoilemaan ja ajattelemaan suuria ja tärkeitä ajatuksia. Pitäähän niitäkin jonkun ajatella jotta kaikki Korvatunturin toiminta olisi hyvin suunniteltua. Velvollisuudet itse kullakin, ajatteli Pukki. Aurinko paistoi läpi koko vuorokauden, heilui ympäri taivasta viikkotolkulla, eikä käynyt lähelläkään taivaanrantaa elikkä horisonttia. Ja Pukin maharasva tirisi kuumuudesta, sen ihan kuuli. Aina välillä piti kääntää kylkeä, ettei nahka palanut yksipuolisesti liikaa. Joulupukin suurta punaista pipoakaan ei olisi enää sietänyt pitää päässä, mutta aurinko häikäisi silmiin aivan tolkuttomasti. Väliseen tuli Pukillekin nälkä ja silloin piti käydä Joulumuorin keittiöllä jotain mahaa täyttävää hotkaisemassa. Siinä samassa joutui sitten pakosti kuuntelemaan Muorin tärkeimmät asiatkin ja ajankohtaiset huolet. Mutta minkäs auttoi.

Lauantaina 15. Joulukuuta vuonna 2012

Näin kesäisin, kun ei ollut hosumisen kiireitä, syntyivät Joulupukille ne suurimmat ajatukset. Pukki esimerkiksi ajatteli, että on erittäin edullista maailmankaikkeuden kehitykselle jos meitä maantallaajia on monenlaisia, siis keskenään erilaisia osaamisiltaan ja lahjoiltaan. Niin kaikki työ hoituu. Niinpä jos verrattiin Joulupukkia ja Joulumuoria esimerkiksi. Joulupukki ajatteli ja päätti isot ja tärkeät Korvatunturin asiat. Niiden ajatteluun kului aikaa. Joulumuori taasen päätteli ja hoiti kaikki pienemmät asiat, ja ne justiinsa ihan välittömästi. Ei kysellyt Pukilta neuvoa, vaan teki heti. Joskus taisi lempeällä tuulella ollessaan muodon vuoksi Pukin mieltä kysyä, mutta oli jo varmaan itse päättänyt, miten tehdään. Hiipi hiljaa Pukin mieleen sellainenkin ajatus että noita isoja ja tärkeitä, oikeastaan Pukin ratkaistavaksi kuuluvia, asioita ei ollut tähän asti esiintynyt. Mutta ei väliä siitä. Mutta sitten tonttuihin. Tontuissakin löytyi hyvin erilaisia. Tietysti oli pieniä tonttuja pieniin hommiin ja isoja tonttuja raskaisiin töihin. Pieni tonttu esimerkiksi kykeni helpostikin puhdistamaan leivinuunin tuhkat pois, koska mahtui ryömimään sisään. Tietysti vain, kun uuni ei ollut liian kuuma. Ja sitten iso vahva tonttu, jolla lisäksi sattui olemaan huonompi muisti, komennettiin hakkaamaan talven varalle polttopuita. Hän kun huonolta muistiltaan unohti lopettaa halkojen hakkaamisen iltaisin ja tulla kotiin. Niin silloin syntyi monta mottia polttopuita. Näin oli jokainen hyödyllinen omalla kyvyllään. Ne lukemaan ja laskemaan oppineet tontut te jo tunnettekin.

Sunnuntaina 16. Joulukuut vuonna 2012

Kyllä joskus kesäisin Joulupukki oli aivan tuskissaan sen takia, että Joulumuori oli niin ahkera ja itsepäinen. Oli esimerkiksi Muorin vuosikausien tinkaamisen päätteeksi vihdoin hankittu Korvatunturin asumuksen ja verstaan ikkunoihin ihan oikeat ikkunalasit. Ilmankin oli tultu toimeen vuosisatoja, mutta nyt ne piti sitten saada. Huolellisesti tehden timpuritontut ne asensivat. Mutta eihän siinä kaikki. Kun lasit olivat paikoillaan, pitikin niitä alvariinsa ryhtyä pesemään ja puhdistamaan. Mukamas pölyä näkyi varsinkin kevätauringon terävästi paistaessa. Piti pestä niitä sitten keväisin, syksyisin ja tietysti Joulun aluspäivinä, jolloin oli erityisen kiirettä. Ja silloinhan oli ihan pimeää, eikä kukaan nähnyt ulos mitään. Eikä sitäpaitsi aikaisemmin lasittomissa ikkunoissa ollut näkynyt koskaan pölyä. Samoin Muorin toiveesta laitettiin mitä hienommat lattiat höylätystä laudasta, sitä enemmän niitä piti lakaista ja pestä, ihan turhaan. Lisäksi myös hetimmiten peitettiin ne hienot lattiat Muorin ostamilla hienoilla matoilla. Omakutoiset eivät enää kelvanneet. Sitten heti perään kutsui Joulumuori naapuruston kammeista emäntiä kahvin juontiin ja nisuja syömään ja katsomaan ja kehumaan tuota kaikkea hienoutta. Kahvia ryystettiin niin pienistä ja ohuista porsliinikupposista, että niihin ei Pukki edes olisi osannut ottaa kiinni isoilla käsillään. Tapahtumien näin ollessa Joulupukki sitten, löydettyään sattumoisin leipäkaapista nisupitkon, siirtyikin mielellään tunturin auringonpuoleiseen rinteeseen, ajattelemaan isoja asioita. Nokinen kahvipannu ja iso emaljimuki, vanhassa vara parempi.

Maanantaina 17. Joulukuuta vuonna 2012

No voihan hyvä tavaton. Joulupukilta näitä muistelemisia kirjoittaessaan meinasi ihan unohtua, että Joulu onkin jo ovella. Korvatunturin postin päällikkötonttu tuli juuri muistuttamaan, että voisi Pukkikin jo kiinnittää huomiota Joulun valmistelun sujumiseen. Joulumuori kuulemma käy kohtalaisen kuumana. Muorin ison puurokauhan ulottuvilla ei tonttujen kannattanut turhaa pyöriä. Joulupukki tekikin sitten jouluvalmisteluiden tarkastuksen. Toimiston tontut raportoivat, että toivomuskirjeitä oli tullut jo runsain määrin, mutta vihoviimeisiä mattimyöhäisien kirjeitä odoteltiin. Monia tavallisempia lahjoja löytyi tietysti Korvatunturin varastostakin, jos toivomus tulikin aivan viime tingassa. Mutta erikoisempia toiveita ei saatu enää valmistettua tai tilattua Ali Alihankkijalta. Osto-osaston tonttujen tilaamat raaka-aineet ja materiaalit olivat tähän asti riittäneet hyvin. Ja siten Joulupukin verstaan tontut olivat saaneet kaikki tähän asti toivotut lahjat valmiiksi. Suurin tohina oli tällä hetkellä lahjojen pakkausosastolla. Joululahjapaperia oli jotenkin tilattu niukasti ja siksi sitä ei saanut tuhlata saksimalla siitä liian isoja paloja. Eri värisiä pakettinaruja löytyi riittämiin. Lähettämön ja postituksen tontuilla tuntui olevan homma joviaalisti hanskassa. Heillä ei vielä ollut paljoa työtä. Ja pelasivatkin siksi mustaa pekkaa, tukkijätkän shakkia tai kirppua keskenään. Lahjojen osoitelistat olivat kuulemma valmiina. Ja kehuivat myös jo tietävänsä, minkä poron rekeen mikäkin lahjasäkki heitettiin. Joulupukin ajomatkakin aattoillasta alkaen oli jo suunniteltu, siinä ei ole ollut suuria muutoksia vuosisatoihin. Osoitteita oli vain tullut enemmän. Venäjältäkin oli taas hankittu ilmatilan väliaikainen käyttölupa kymmenen tuhannen tontunloikan korkeuteen, koska ensimmäiseksihän Pukki lensi Siperian yli Havaijille ja Jaappaniin. Siellähän alkoi Joulu kaikkein ensimmäiseksi. Niinhän maapallo pyörii. Kaikki oli siis kunnossa.

Huomenna jatkuu.

Tiistaina 18. Joulukuuta vuonna 2012

Eilen kävi sitten koko Korvatunturin väki saunassa hikoilemassa ja peseytymässä. Oli sellainen luppomaanantai. Lunta sataa tuprutti aivan turskaleesti, ja siksi Posti-Eemelikään ei kai tullut kirjeineen ja sanomalehtineen. Tuli sanomalehdestä Pukille mieleen, kuunkierron takainen Einari Tontun kömmähdys. Hänkös innossaan aina luki lehtiä ja muillekin ääneen iltasella tuvassa. Mutta näkö oli jo mennyt huonommaksi. No siitä lehdestä hän luki uutista Kemiin saapuvasta brasilialaisesta banaanilaivasta ja katseli sen kuvaa. Mutta huomaamattaan pitikin lehteä nurin päin käsissään, katseli kuvaa ja kailotti kovalla äänellään; ” jaahas, taas on sitten laiva kaatunut valtamerellä !” No tästäkös muut tontut pamahtivat nauramaan ja Einaria härnäämään, vaikka eivät itse monet edes osanneet lukea. Kyllä Pukkiakin vähän hymyilytti. Niin mutta siitä saunomisesta piti kertoa. Joulunaluspäivistä tulisi kokemuksen mukaan kovin kiireisiä, siksi oli nyt tämän vuoden viimeinen tilaisuus heilutella vihtaa. Pukkia siellä saunassa aina ihmetyttää, kuinka ihmeellisen seurankipeitä elukoita nuo porot ovat. Niin kuin viime vuonnakin muistan kertoneeni, heti kun laskettiin savut ulos, niin änkesivät nytkin taas vieriviereen saunan lauteille istumaan. Tosin kiukaasta nähden kauimmaisille paikoille. Siinä sitten kieli pitkällä kuumassa kyhjöttivät. Porohan pystyy hikoilemaan vain kielensä kautta, samoin kuin koira. Ihminen taasen on kehittyneempi luontokappale, se pystyy hikoilemaan koko nahkansa kautta. Saunatontut olivat huolella lämmittäneet uunina toimivan kivikasan. Pukin saunahan oli niin sanottu savusauna. Löylyt kyllä olivat hyvä, mutta pienenä haittana oli puuttuva savupiippu. Kivikiukaan tulesta syntyvä kaikki savu jäi pyörimään saunaan. Juuri ennen saunomista savu sitten tuuletettiin ulos pois, että siellä edes pystyi hengittämään. Mutta seinät ja lauteet olivat aivan nokiset. Siitä sitten joka kerran tontut intoontuivat leikillään tuhrimaan toisensa aivan nokisiksi. Monikin tonttu oli saunasta tullessaan mustempi, kuin sinne mennessään. Mutta puhtaampi kai kuitenkin. Joulumuori otti asiasta kuitenkin joka kerta kierroksia, eikä meinannut vähällä antaa kaapistaan mokomille nokitontuille uusia puhtoisia vaatteita. Mutta eiväthän tontut ja Pukki tuota ainaista vaatteitten vaihtoa niin tärkeänä pitäneetkään. Kerran vuodessa juuri ennen Joulua riitti aivan hyvin.

Jatkuu huomenna.

Keskiviikkona 19. Joulukuuta vuonna 2012

Niin, Joulupukin piti vielä kertoa Korvatunturin hiihtokilpailuista. Toukokuussa sellaiset taasen järjestettiin, koska silloin oli hyvät hankikantoset. Hankikantonen tarkoittaa, että päivällä aurinko sulattaa lumen pintaa ja sitten yöllä märkä lumen pinta jäätyy. Ja näin tapahtuu useampana yönä peräjälkeen. Lumihangen pintaan muodostuu kova kansi, jonka päällä sitten tonttu voi hiihtää, tai jopa pienempi eläin juosta, uppoamatta syvään hankeen. Talvemmalla, ennen hankikantosia ei hiihtokilpailuja voinut järjestää, vaan ainoastaan lumitunnelin kaivuukilpailuja. Mutta hankikantosilla sitten oli suuren kilpailujuhlan tunnelmaa. Joulupukki perinteisesti määräsi järjestettäväksi kaksi kilpailulajia. Ensimmäinen oli kahdenkymmenentuhannen tontunloikan pitkälatu tunturin ympäri. Ja toinen laji oli viestihiihto, viisi kertaa tuhat tontunloikkaa. Pitkänladun kilpailuun osallistui noin sata tonttua eri ikäluokista, nuorimmat seitsemänvuotiaita, vanhimmat yli kahdensadan vuoden. Kävi tietysti, kuten joka vuosi. Puolet tontuista pääsivät maaliin takaisin, jokunen eksyi reitiltä mukamas huonon reittimerkinnän vuoksi. Osa tontuista jäi kesken matkan juomaan joulumuorin keittämää kuumaa mehua jollekin välietapille ja unohtivat hiihtää maaliin. Ja jotkut tontut jäivät naapuritunturin asujien kammeihin kokonaan, eivätkä tulleet ollenkaan takaisin. Näin käy tietysti oikein pitkän matkan hiihdossa. Muutama vuosi sitten hiihti yksi tontuista innoissaan Norjan Telemarkille asti ja lähetti sieltä postikortin Pukille. Eikä tullut enää takaisin.

Viestihiihdosta kerronkin sitten huomenna.

Torstaina 20. Joulukuuta vuonna 2012

Viestihiihtokilpailu oli toimitsijoille ja tuomareille vaativa laji. Siinä kun sattui jatkuvasti sekaannuksia. Joukkueita oli parisen kymmentä ja jokaisessa joukkueessa viisi viestinviejää. Tiedätte televisiosta, että kesäisin harjoitettavassa viestijuoksussa ensimmäinen viestijuoksija antaa yksinkertaisesti viestikapulan seuraavalle juoksijalle. Mutta Korvatunturin viestihiihdossa oli viestinvaihto paljon vaikeampaa. Ensimmäiseltä viestinviejältä piti aina vaihtaa sukset toiselle hiihtäjälle. Syynä tähän oli yksinkertaisesti se, että ei ollut tarpeeksi suksia käytettävissä. Siis mäystimet irti saappaista ja pikimmiten kiinni seuraavan hiihtäjän saappaisiin. No, näitä suksien vaihtoja kun tapahtui ladulla usein vierekkäin ja heti peräkkäin kiireessä sekasorrossa, niin lähti moni tonttu yhdellä suksella eteenpäin ja toisella tontulla taasen oli kolme suksea, kaksi jaloissa ja yksi kainalossa. Monella tontulla repesivät mäystimet tai nahkasaappaat, ja juoksivat sitten ilman suksia oman osuutensa. Suksisauvoista ei enää kukaan pitänyt lukua. Joulupukki oli jo aivan sekaisin siitä, että kuka missäkin kilpailussa oli voittanut.

Perjantaina 21. päivänä Joulukuuta vuonna 2012

Niin kuin olette nyt lukeneet, kovasti on urheiluhenkistä väkeä Korvatunturilla. Mutta paras on viellä jäljellä. Kesäkuussa Juhannuksena järjestettiin traditionaaliset hyppyrimäen alaslaskukilpailut. Lunta oli vielä varjopaikoissa riittävästi hyppyrimäen rakentamista varten, vaikka aurinko jo pyörikin taivaankannessa milloinkaan katoamatta horisonttiin. Ensimmäiset mäkäräiset ja sääsket jo harjoittelivat hyökkäyslentojaan. Oli urheilujuhlan tuntua ilmassa, Joulumuori oli tonttutyttöjen kanssa järjestänyt puffetin, jossa tarjoiltiin yleisölle monta hyvää. Vauhtimäen ja alastulon varteen oli paikoitettu meteoriitti- vaiko sittenkin meteorologitonttuja antamaan erivärisillä lipuilla merkkejä, koska tuuliolosuhteet olivat suotuisat hypylle. Ensimmäisenä lajina oli pituushyppy, jossa tyylillä ei ollut mitään väliä. Vauhtia lähdettiin ottamaan aivan tunturin huipulta. Hyppyrin nokalla yritettiin sitten Kittilän poliisin uudella tutkapistoolilla mitata, kuinka kova vauhti oli. Mutta mittaus ei onnistunut kertaakaan, ei vain saatu hurjan vauhdin takia mitään lukemia. Voittaja jäi epäselväksi, koska hyppääjät palautuivat kisapaikalle vasta seuraavan päivän puolella ja kaikki hyppääjät kehuivat lentäneensä ties kuka mitenkin pitkälle. Tyylihyppykisassa oli tärkeää, että tontulla oli siistit vaatteet ja parta kammattu puhtaaksi puurosta ja mehusta. Uskomattominta tapahtui temppuhyppykilpailussa. Siinä jokainen kisailija sai esittää hypyn aikana, mitä halusi ja osasi. Vikke -Tonttu voitti ylivoimaisesti uudella harjoittelemallaan tempulla. Hän teki seuraavasti: Aika heti pian hyppyrin nokalta ponnistuksen jälkeen hän otti repun pois selästään, aukaisi sen, otti esiin eväsleipäpaketin ja termospullon, jossa kuumaa mehua, joi pullosta mehua, kiersi korkin kiinni, avasi eväsleipäpaketin, söi puolet kinkkuvoileivästä, kääri lopun leivän pakettiin, kun ei ollut kai enempää nälkä, joi termospullosta vielä mukillisen mehua, pakkasi termospullon ja leivän reppuun, vei repun selkään, ja otti tukevan asennon alastuloa varten, eikä kaatunut.

Että semmoista, jatkuu huomenna.

Lauantaina 22. päivänä Joulukuuta vuonna 2012

Joulupukin piti vielä kertoman Saunakallion tontuista. Eräs tonttu, joka nykyään asuu Metsätiellä pienessä punaisessa töllissä, on jäänyt erityisesti mieleen. Vaikka tunturista tämä tonttu on ollut jo pois kymmeniä vuosia. Hän oli Pukin verstaan ahkerimpia tuotanto- ja korjaustonttuja. Ei lahjatoivetta tai härveliä, mitä hän ei osannut valmistaa. Ensin vetäisi suunnitelman ja kuvat tupakkiaskin kanteen ja sitten teki. Häntä kiinnostivat kaikki vempaimet, jotka pyörivät tai vetkuttivat edestakaisin höyryn, vesivoiman, tai tuulivoiman avulla. Sähköähän tepselistä, jolla nykyään kaikki toimii, ei siihen aikaan Korvatunturilla ollut. Tämä tonttu löysi kerran sodanaikana pudonneesta lentokoneesta tankillisen bentseeniäkin, ja ehti melkein valmiiksi saattaa raketin, jota kehui nopeammaksi kuin Pekka-Poroa. Raketin suuntauksessa oli kuulemma vielä epävarmuutta ja riskejä. Siksi sen aikainen Suomen puolustusministeri asiasta vihiä saatuaan kuitenkin suositteli, ettei rakettia suunnattaisi ainakaan itään päin, siis varmuudella. Juuri ennen laitteen kokeilua Joulupukki sitten onneksi ymmärsi ja päätti takavarikoida sen, ja näin ilmeisesti vältyttiin isommalta posaukselta tai poliittiselta selkkaukselta. Etelään hän sitten joutui vahingossa. Oli muiden tonttujen apuna Ivalon lentokentällä Finnairin koneen lastiruumassa joululahjapaketteja taaplaamassa, ja nukahtanut sinne. Että semmoinen tapaus sillä kertaa. Nykyään tämä tonttu edelleen rakentelee Saunakalliossa kaikenlaista, mikä liikkuu ja mieluiten vielä pörisee ja savuaa. Iltaisin ja pimeällä voipi hänen verstaan ikkunasta nähdä kajottavan vihreää, milloin sinistä tai punaista valoa, riippuen siitä ilmeisesti, mitä työkalua käyttää tai ainetta sahaa. Alunperin hänelläkin Saunakallioon tullessaan on ollut punainen villapaita ja Muorin kutoma pipo, mutta pahasti ovat rasvaantuneet ja nokeentuneet mustiksi. Siksi häntä ei tyhmempi enää tontuksi heti erota, vaikka näköä kyllä on, varsinkin lapset huomaavat. Mutta nyt alkaakin jo pitää kiirettä. Kahden päivän päästä on Jouluaatto.

Vai kuinka?

Sunnuntaina 23. Joulukuuta vuonna 2012

Vaikka nyt on Jouluaatto jo aivan ovella, niin Pukin täytyy kyllä näin aamuhämärissä vielä kertoa toisesta Saunakallioon rantautuneesta tontusta. Hänen alunperin tehtävänään oli Korvatunturilla ollut Pukin pajan tuotteiden maalaus ja maalien ja muiden likviidien varastointi. Sekä maalipensseleiden kunnossapito. No Saunakallioon muutettuaan hän sattumoisiin sitten löysi tallista suksien takaa vanhasta repusta ryppyisen paperin, jossa oli kirjoitettuna resepti tervan, terpentiinin ja thinnerin valmistuksesta. Ja jonkun muun aineen resepti myös, mutta Pukki ei enää muista. No, oitis ryhtyi hän tuotantoa valmistelemaan, koska näitä aineksia aina kysyttiin. Hommaan tarvittiin kertalämmitteinen tukevapeltinen saunan kiuas ja vanhan ajan pulsaattoripesukone. Ja tietysti heti tulta kiukaan pesään. Raaka-aineita löytyi naapuruston tonteilta, tervaskantoja. Tuotantotoiminta päättyi kuitenkin traagisesti heti ensimmäisen satsin poristessa kiukaassa. Tapahtui nimittäin seuraavaa, jolla tapahtumalla oli sananmukaisesti kauaskantoiset seuraukset. Pulsaattorissa, joka toimi separaattorina, oli kolme hanaa joista kustakin erikseen tuli tervaa, terpentiiniä tai thinneriä. Thinneri hanan vieressä ei saanut poltella tupakkia. Näitä hanoja tutkiessaan tonttu ei huomannut huomattavaa paineen nousua liiaksi kuumenneessa kiukaassa, jonka luukun haka oli onnettomasti juuttunut kiinni. Lopulta luukun saranapuoli petti ja luukku kauheasti pamahtaen lennähti auki ja katosi ylös taivaan tuuliin. Samanaikaisesti oli maapallon toisella puolella sijaitseva maa, nimeltä Pohjois-Korea, lähettänyt ensimmäisen valmistamansa koeraketin maan kiertoradalle. Mutta oudosta syystä johtuen joku tuntematon esine yläilmoissa oli kolahtanut raketin kylkeen ja suistanut sen vasta nousussa radaltaan. Esine sittemmin tutkimuksien jälkeen osoittautui suomalaiseksi uuninluukuksi, jonka oli valmistanut vehkalahtelainen Peltisepänliike Seppälä & Äitee & Viikarit Ky. Tunnettu saunan kiukaiden valmistaja. Mutta sen jälkeen tulikin postia. Pohjois-Korean kansantemokraattisesti valittu päällikkö Hua Vei lähetti nootin – elikkä keljuilun – Suomen Presidentille. Se oli vakava juttu. Mutta Japanista sen sijaan tuli kiitos- ja onnittelukirje, oikea korusähke. Siinä kiiteltiin ja hämmästeltiin toisella puolella maapalloa olevan pienen Suomen avaruuslaiteteknologian saavutuksia. Ja sen päälle ehdoteltiin erilaisia kaupallisia ja tieteellisiä yhteistyömahdollisuuksia. Nykyään tämä tonttu elelee Saunakalliossa erään valkoisen talon kellarin pannuhuoneessa. Kuulemma talon hyväsydäminen emäntä ruokkii häntä säännöllisesti. Mutta se siitä, nyt pitää lopettaa kirjoittaminen. Kiire alkaa todella painaa päälle. Aamulla on aikainen nousu.

Huomenna jatkuu, jos aika riittää.

Maanantai 24. Joulukuuta vuonna 2012

Hys, hys, pitää olla hiljaa, ja vielä haukotuttaa. Kello on kaksi aamuaikasella, kun Joulupukki kirjoittaa vielä viimeiset terveiset tämän vuoden puolelta. Tontut vetelevät vielä hirsiä lavereillaan. Porot kuopivat jo hermoissaan Pukin verstaan edustalla. Ne aavistavat, että kohta tapahtuu. Joulumuorin otsalla hikikarpalot, kun hän hämmentää isolla puukauhalla puuroa, ettei se pala pohjaan. Viime viikolla Muori poltti puolet esiliinastaan, kun kurkotti liian pitkälle padan ylle ja esiliina otti tulta uuninluukusta. Silloin ei Joulupukkiakaan hymyilyttänyt yhtään. Tuli on hyvä renki mutta huono isäntä. Vartiotonttu kävi juuri ulkosalta raportoimassa, että ei edes yksittäisen suden jälkiä, saatikka kokonaisen lauman jälkiä ole nähty uudella lumella tunturissa, ei mitään jälkiä. Silloin on asiat hyvin. Joskus Vienan suurista mustista kuusikoista rajan takaa susilauma tulla jolkottaa Korvatunturille häiritsemään porojen rauhaa ja tonttujen toimia. Joulupukki poikkeaa ulos pihalle verstaansa edustalle. On Pukilla semmoinen herkkä hetki, jolloin tulee ajatelleeksi suuria ajatuksia. Ajattelee, että maailmanmeno, ainakin täällä Suomen kylmässä kolkassa, on kohtalaisen hyvällä mallillaan. Ihmiset ja elukat ovat oppineet täällä kylmässä elämään. Isommat kahlaavat lumessa ja pienemmät tekevät tunnelia. Taivas on kirkas ja tähtiä täynnä. Nappirasia on auki, sanoo vanha kansa. Eteläisellä taivaalla taasen välkkyy tuo iso tähti. Ilmestyy kummasti vain Joulun aikoihin sinne. Mitähän se mahtaa tarkoittaa, Pukin muisti on joskus vähän heikko, mutta palautuu ajoittain. Muistattekos te, mitä tuo tähti meille kertoo? Voisikos joku sen asian Saunakallion savujen uuden ajan ihmeelliselle sähköiselle postilaatikolle kirjoittaa. Siitä Joulupukki ilahtuisi. Mutta nyt pitää mennä sisälle herättelemään tonttuja. Muuten myöhästytään.

Hyvää Joulua ja Rauha Kaikille Olennoille toivottaa Joulupukki, ensi vuonna taas Joulupukki muistelee tarinoita…… jos muistaa.