Joulupukin tarinat 2014

 

Joulupukki on luvannut kirjoittaa pienen tarinan joulukuun jokaisena päivänä, ensimmäisestä päivästä aina jouluaattoon asti.

Korvatunturin tarinoita, niin kuin Joulupukki ne muistaa.

————————————————————————————-

Keskiviikkona 24. Joulukuuta 2014

Nyt kuitenkin Joulupukki Tonttuineen toivottavat Hyvää Joulua.

Ensi vuoteen sitten, jos Pukki vain muistaa.

—————————————————————————–

Vieritä sivua niin voit lukea aikaisemmat tarinat.

Maanantaina 01. Joulukuuta 2014.

 Kalenteriluukku 1: VEHKATIE 85

Se on nytten niin taasen tietysti samajuttu, kuin viime vuonna. Että nimittäin Joulupukki nukkuu. Siitä on saatu vahvistus Korvatunturilta. Elikkä hätä ei tällä kertaa ole mimmoinenkaan, koska tiedetään, missä Joulupukki on. Ja voidaan sitten tarpeen tullen herättää, minkä herätyksen suurella todennäköisyydellä tulee suorittamaan Joulumuori suurella puurokauhalla. Muori nimittäin käy jo kuumana. Ja se ei hyvää lupaa Pukille. Saunanlaudealustonttu sitten täällä taasen vanhasta rutiinista jo joviaalisti kirjoittelee, ja sensuuria ei ole minkäänlaista. Tässä ihan kysymys herää, että voinkohan kirjoittaa Korvatunturin nimissä ihan mitä haluan. Voitte vaan kutsua Saunatontuksi, eikä nytten jännitä yhtään. Ikäännyttyään Joulupukki on alkanut vetelemään aina pidempiä kesänokosia. Vaan mikään ei kyllä ole hienompaa kuin nokoset kesällä aurinkoisessa tunturinkupeessa. Pukki on kouluttanut tonttujoukkonsa ja Joulumuorin (kuka sen uskoo) niin hyvin, että vain viimeistään Jouluaattona Pukkia todella tarvitaan. Eihän silloin kuka tahansa Tonttu voi lahjoja jakaa. Mutta kaikki muu valmistelu sujuu. Huomisiin.

Tiistaina 02. Joulukuuta 2014

 Kalenteriluukku 2: SILTAKATU 70 Päiväkoti

On Saunatontulla paljon kerrottavaa ja muistutettavaakin Saunakallion asukkaille tänä vuonna, varsin lapsille, mutta myös vanhemmille. Niin että kannattaa seurata. Saunakalliossa on harvinaisen paljon Tonttuja, toiset tontumpia kuin toiset. Joistakin se tonttuus oikein näkyy päälle, toisista taasen ei näy, vaikka ovat ihan tonttuja. Saunatonttu kuitenkin on tontuista kaikkein tontuin, ja sitenmiten viisain, joka tietää kaikki Saunakallion asiat, hyvät ja tuhmat. Saunatontun kanssa kannattaa olla kaveri ja tervehtiä aina nätisti. Jos siis luulee, että näkee Saunatontun. Ensimmäiseksi Saunatonttu , ihan muistin virkistämiseksi muistuttaa, että nyt alkaa olla korkea aika kirjoittaa lahjatoivomuskirje Joulupukille. Siihen kirjekuoren päälle pitääkin nyt kirjoittaa Posti/ Korvatunturi. Ei siis enää Itella / Korvatunturi. Huomisiin.

Keskiviikkona 03. Joulukuuta 2014

  Kalenteriluukku 3: VEHKATIE 71

Ennen muita kertomuksia pitää tässä alussa puuttua vakavaan asiaan. Saunatonttu on pimenevän syksyn aikana huomioinut joka päivä, kun lapset hämärissä ja pimeässä pyöräilevät koulutiellä, että Saunakallion koululaisten polkupyörät ovat puutteellisesti varustetut. Liian monissa lasten pyörissä ei löydy kunnon heijastimia , etuvaloa ja rinkutuskelloa. Saunatonttu kysyykin nyt lasten vanhemmilta, että mikä tässä on tarkoitus ? Antaa pienten lasten ajaa pimeässä pimeällä pyörällä. Puuttuuko vanhemmilta ymmärrys tähän asiaan, vai ovatko he välinpitämättömiä asian suhteen ? Vanhemmat ovat vastuussa tässä asiassa, onhan sentään kyse heidän omista lapsistaan. Ajavatkos aikuiset pimeään aikaan autollaan ilman valoja ? Pienemmillä pyöräilijöillä on kypärä hyvin päässä. Isommilla taasen ei. Mutta ehkä isommilla onkin jo pää edellisinä talvina paleltunut, niin että kypärää ei enää tarvitse. Isoilla nuorilla ja aikuisilla pyöräilijöillä voi toki mennä kampaus sekaisin , kun käyttää kypärää. Mutta he antavat vaarallisen esimerkin nuoremmille. Saunatonttu pyytääkin vanhempia heti hoitamaan asian kohdilleen, ja samoin koulun luokan opettajan puuttumaan asiaan, vaikka lähettämällä kotiin ilmoituksen asiasta, tarkistettuaan polkupyörät. Huomisiin kuitenkin.

Torstaina 04. Joulukuuta 2014

  Kalenteriluukku 4: ALANKOTIE 60

Tänä aamuna tulee toruja myös autolla ajaville. Ensimmäinen asia on autojen suurin nopeus Saunakallion pienillä teillä. Siellä kulkee kuitenkin koululaisia, mummoja koiriensa kanssa, siilejä ja muita huonojalkaisia. Mökkiläisiä heiluu haravoidensa kanssa. Joulupukki ja Saunatonttu vaikeasti ymmärtävät sitä, että miksi pitää ottaa se riski, että vahingoittaa toista tielläkulkijaa liiallisen nopeuden takia. Mihin on aina niin kiire? Joulupukki aina sanoo, että viimeisessä palttoossa ei ole taskuja. Mitähän Pukki sillä tarkoittaa. Erityisesti teiden mutkissa ja  risteyksissä ajellaan sillä periaatteella, että kun eilen ei tähän aikaan oikealta tullut ketään, niin ei tule tänäänkään. Tämä pätee vain junan aikatauluissa, jos ei aina niissäkään. Ja sitten tulee lunta tielle, taasen talvi yllätti autoilijan. Toinen asia on se vinkkarin elikkä suuntamerkin näyttäminen. Tämä ei ole vain Saunakallion asia vaan Saunatontun yleisesti havainnoima asia ympäriinsä Järvenpäässä. Joulupukilla ja Tontuilla poropulkalla ajellessa on opittu liikennemääräys , että hyvissä ajoin, siis hyvissä ajoin, muille tiellä kulkeville näytetään, halutaanko ajaa suoraan, kääntyä oikealle, vaiko kääntyä vasemmalle. Jos ajetaan suoraan, niin ei sitten ennen risteystä räpylöidä käsillä tai heiluta pulkassa siten että, muut arvuuttelevat, että mihinkähän tuokin haluaa mennä. Jos taasen haluaa kääntyä vasempaan, niin ojennetaan vasen vanttuu eli talvella kinnas selvästi ulos, …. ennen kääntymistä. Oikealle käännyttäessä sitten tietysti oikea kinnas, vaikka kepin päässä, että riittää näkymään auton ikkunasta ulos.. Pulkassahan on Tontuilla ja Joulupukilla pimeällä ajettaessa tietysti lyhty, mistä eilen oli jo puhe. Samaa asiaa jatketaan huomenna.

Perjantaina 05. Joulukuuta 2014

 Kalenteriluukku 5: AVOKATU 17A

Autoilijan vilkun käytössä Saunatontun hermoja niin nyrhäävät seuraavat asiat. Jo pienet koululaiset tietävät, aikovatko tienhaarassa mennä suoraan, kääntyä oikealle vain vasemmalle. Mutta autoilijat sitä eivät sitä näytä tietävän. Aivan viime tingassa jo kääntyessä väännetään vihdoin vilkku päälle ja  onnitellaan siten itseään onnistuneesta käännöksestä. Onneksi olkoon, että kukaan ei jäänyt auton puskurin alle tässäkään manööverissä. Samoin on Saunatonttu huomioinut, että Saunaniittyyn ajettaessa kaupungista päin osataan sentään ympyrässä vilkuttaa oikeaan suuntaan, oikealle, kun on koto lähellä. Mutta jos tullaan kaatopaikalta takaisin lehtikuorman viennin jälkeen takaisin Saunaniittyyn, se ei enää onnistukaan, se vilkuttaminen. Kun sitten aamusella lähdetään ulos Saunaniitystä, niin ympyrässä vilkuttaminen on kuin lotterihei sikin sokin, Ellun kanat, ja sinne päin. Taksikuljettajien väsyneisiin vilkkukäsiin puuttuu Saunatonttu joskus myöhemmin. Tai ehkä taksiautoissa ei ole vilkkuja , koska verotus halvempi ja vilkkuvarustus jo tehtaalta lähtien puuttuu, kuka tietää. Ristikadulla ajajien ristiksi pitää varotoimenpiteenä hetimmiten ajaa näihin risteyksiin soraa kasalle Vehkatien ja Metsätien risteyksiin, luulevat ettei näiltä teiltä koskaan kukaan tule autoa eteen. Iso sorakasa auttaa, niin paljon soraa, että vain maastoautot pääsevät yli. Näitä asioita on Saunatonttu huomioinut. Huomisiin.

Lauantaina 06. Joulukuuta 2014

Kalenteriluukku 6: METSÄTIE 14B

Aamusella aikaisin saikin Saunatonttu yhtäkkiä ilmoituksen Korvatunturilta, että Joulupukki on vihdoin herännyt. Ei ollut kuulemma herännyt itsekseen, vaan oli Joulumuori rummuttanut kauhalla ison poronmaitoplänikän kupeeseen, kunnes Pukki heräsi laverillaan. Nyt eteenpäin sujuukin Joulun valmistelu taasen hyvin, kun Pukki ottaa joukkonsa komentoon ja järjestelee asiat. Tietysti Joulumuori hieman siitä sivusta auttelee. Kirjeitä on tullut Pukille jo lukuisia ympäri maailmaa, Naurusaarilta, Pääsiäissaarilta ja Joulusaariltakin. Kukas tietää missä sellaiset saaret sijaitsevat? Katsokaapas kartasta. Ja sitten tietysti paljon Suomesta, koska täällä on paljon lapsia, jotka tietävät Joulupukista. Kirjuritontut kirjaavat kirjeet saaduiksi ja sortteeraavat ne terveisien ja toivottujen lahjojen mukaisesti. Sitten kirjeet siirretään erilaisten lahjojen tuotanto-osastoille ja tietysti lahjavarastolle. Lahjavarastosta löytyvät jo valmiina sellaiset lahjat, jotka Korvatunturilla varmuudella tiedetään toivotuiksi. Ja ne tehdään varastoon jo etukäteen vuoden aikana. Huomisiin sitten taas.

Sunnuntaina 07. Joulukuuta 2014

  Kalenteriluukku 7: VIHTAPOLKU 10

Kyllä Joulupukkia taasen eilen illalla nauratti. Joulupukki vietti hartaasti Suomen Itsenäisyyspäivää, mikä sellaisenaan on vakavasti ja kunnioituksella juhlittava juhlallinen juhla. Lasissa Pukilla oli puolukkamehua ja voileivän päällä lakkahilloa. Mutta sitten Pukilta pääsi nauru, ja hilloa putosi paidalle, kun hän lämpöputkikaukonäkölaitteestaan – kutsuttu myös etelässä televisioksi – näki  srutsi- ja riikinkukkopukuihin pukeutuneita naisia ja pingviineiksi pukeutuneita miehiä, jotka pyöriskelivät toistensa ympärillä. Sama juttu, kuin viimevuonna. Naiset oli maalattu kasvoistaan jollain punakalla tasausmassalla, miehet vähemmän. Samalla lailla käyttäytyvät kuin teeret soitimella, kumartelevat toisilleen ja jäykistelevät niskojaan ja pörhöttivät sulkiaan. Teerisoitimella uroksilla taasen on huomiota herättävät punaiset silmäkulmat. Teerien kevätsoitimen tarkoitus on että alkukesästä sitten yhtäkkiä löytyykin teerenpoikasia, jotka ovat tietty tarpeellisia teerisuvun jatkumiselle. Se Korvatunturilla tiedetään, kun ei sentään kuun pimeällä puolella asuta. Mutta mistähän on kyse tuossa etelän soitimessa? Osaakos teistä sitä kukaan arvata. Sen voisitte Joulupukille selvittää, kuka tietää. Voisiko tarhan tai luokan opettaja tässä asiassa auttaa, on niin vaikea asia, ja Pukkia kiinnostaisi tietää perimmäiset syyt. Joulupukki odottaa vastausta, vaikkapa Saunakallion kalaverkkosivuille. Huomisiin sitten.

Maanantaina 08. Joulukuuta 2014

 Kalenteriluukku 8: ALANKOTIE 68

Huomenta vaan huomenta Saunakallion lapsille ja lapsenmieliselle. Täällä kirjoittaakin nyt yllättäin JOULUPUKKI ITSE, kun on nokosiltaan herännyt. Tai siis eihän Joulupukki itse herännyt, vaan Joulumuori häntä hellästi kuorsaavalle poskelle taputti ja sanoi, että herääpäs Pukkiseni. On jo taasen Joulu tulossa. Muori toi tuohisessa lipossa lämmintä saippuavettä ja katsoi ,että Pukki pesi naamansa ja kaivoi unihiekat silmistä. Mutta mitä se oli ollut se peltirämistys juuri ennen Joulupukin heräämistä. Aivan kuin olisi lyöty isolla puukauhalla maitoplänikän kylkeen. No ehkä se oli unta vielä. Joulupukin torkut ovatkin aina vähän pidempiä, koska Pukki on niin tosi vanha. Normaalisesti etelässä perheen iskän torkut olohuoneen sohvalla kestävät noin puolisen tuntia, ennen kuin äiskä yltyy hyrräämään pölynimurilla sohvan ympärillä. Äiskä ei yleensä ehdi nukkua päivisin yhtään. Hän kun aina näkee niin paljon tekemättömiä kotitöitä, joita taasen iskä ei näe yhtään. Kumma juttu, kummallakin on yhtä hyvä näkö, eikä silmälaseja. No Joulupukki tuossa juhannuksen jälkeen vetäisee ensimmäiset parin viikon päiväunet Korvatunturin etelärinteessä. Kavereita siellä riittää, monenlaista reissumiestä, tukkijätkää ja metsän eläimiä, täydessä tai puoliunessa. Ja aurinko hymyilee kaikille. On tämä elämä yhtä juhlaa. Sitten myöhemmin syksyllä, kun on jo kuuraa maassa, Pukki siirtyy tupaan omalle laverilleen, jatkamaan pätkäuniaan. Nyt ei Pukki uskaltanut nähdä unta hillopurkista, jonka avaaminen aikoinaan päättyi huonosti, muistattekos? Tuosta nukkumisesta huomenna enemmän. Huomisiin.

Tiistaina 09. Joulukuuta 2014

 Kalenteriluukku 9: VEHKATIE 64A

Niinpä, nukkuminen onkin tosi tärkeätä, ja hauskaa, kun sen oikein osaa. Hyöty ja huvi samassa. Lukekaas tämä nyt tarkasti. Kun nukkuu tarpeeksi, niin jaksaa paremmin päivän töitä ja tehdä temppuja tarhassa tai koulussa. Ja ei silloin myöskään aamusella herääminen ole niin vaikeaa, että ihan kiukuttaa ja itkettää. Eikä vaatteet ole niin solmussa. Sitten on voimaakin hakata sukat lämpöpatteria vasten pehmeäksi, ja katsoa , kuinka päin alushousut tulevat jalkaan, siis viiru taaksepäin. Parhaiten nukkuu silloin, kun päättää ennen nukahtamista nähdä hauskoja, iloisia tai kauniita unia. Silloin hupsahtaa ihan heti huomaamattaan näihin uniin sisään. Näin Joulupukki tekeekin aina mennessään nukkumaan iltasella. Ihan aamusella herätessä haittaa mieltä, kun jäi vielä monet hyvät unijutut näkemättä ja kokematta. Mutta tuleehan se seuraava ilta pian. Iltasella kannattaakin mennä aikaisin nukkumaan, että herää aamulla pirteänä. Vielä sitä ennen on oikein hyvä kysyä äidiltä, että voiko jo pestä hampaat ja harjata varpaat, vetää yöpuku päälle ja että saakos jo pian mennä kunnolla peiton alle. Tämmöisestä äiti pitää ja iskä kovasti ihmettelee. Sitten voikin vielä kysyä siihen päälle ihan sivumennen, että kirjoitetaankos se kirje Joulupukille huomenna illansuussa yhdessä, ennen nukkumaanmenoa. Sitten voikin yöllä unessa suunnitella, että mitä kaikkea Pukilta voisi toivoa siinä kirjeessä. Näin varsinkin Joulun alla kannattaa yhdistää tämä hyöty ja huvi. Kaipas ymmärrätte Pukin vinkin. Vinkki muuten on ohjeellinen neuvo tai neuvonnallinen ohje, ilman neuvon antajan oman edun tavoittelua. Jos katsotte sanakirjasta. Nyt on kai parempi, että Pukki lopettelee tältä aamulta. Huomisiin

Keskiviikkona 10. Joulukuuta 2014

 Kalenteriluukku 10: LOUTINKATU 70

Nukkumisesta ja unista voisi kertoa loputtomasti, vaikka mitä. Vielä pitää Joulupukin kirjoittaa muutama sana tuosta Napapiirin Junasta, josta olikin viime vuonna puhetta. Sellaiset aikuiset, jotka eivät ole tarpeeksi lapsellisia tai tonttuja, sanovat että unta se juna vain on. Mutta elkääpä menkö ihan heti noin väittämään, ettei tule tehtyä virhettä. Joulupukin ja Korvatunturin maailmassa se on täyttä totta. Suomen Valtion rautateillä näyttää olevan alvariinsa eli peräjälkeen häiriöitä sähköjunien liikenteessä. Korvatunturin käyttämän Napapiirin Junaa vetää sen sijaan vanhanaikainen höyryveturi, joka toimii aina, on sitten Pasilassa ratapihalla häiriöitä tai ei. Saunakallion lapsille on tärkeää tietää, että Saunakallion kohdalla Napapiirin juna ajaa iltaisin kymmentä vaille kymmenen illalla. Siihen mennessä pitää olla punkassa eli sängyssä ja unessa, niinpä silloin pääsee kyytiin. Konduktööri eli junavirkailija tulee hakemaan, ja tarkistaa, että nukkuja näkee unta Korvatunturista. Sillä matkalipulla pääsee mukaan edestakaisin. Veturinkuljettajana on vanha mies nimeltään Mustonen, koska hän on aivan noessa ja musta, kun heittelee koivuhalkoja höyrypannun pesään. Korvatunturilla suurten pöytien ääressä lapset sitten askartelevat lahjoja ja joulukoristeita, kuka mitäkin haluaa ja osaa tehdä. Ja aamulla , ennen heräämistä jokainen on takaisin omassa sängyssään, ennen kuin huomaa. Oliko se unta vai totta. Tontuista, poroista, Joulupukista, Joulumuorista, jää vain utuisa muisto mieleen. Napapiirin Juna kuljettaa lapset takaisin, ja junavirkailija toimittaa lapset omiin sänkyihinsä. Joskus sattuu, että kotona aamupalalla äiti huomaa, että lasten käsissä on vielä sinistä kuorma-automaalia tai puuliimaa, ja höylänlastuja yöpuvun housuissa. Ja ihmettelee sitä tietty, mutta ei ikinä arvaa, mistä on kyse. Huomisiin sitten

Torstaina 11. Joulukuuta 2014

 Kalenteriluukku 11: PARIKUJA 3A (Wärtsilänkadun Siwan vieressä )

Että se on sentään jo vuosi 2014. Kukas sen osaa oikein sanoa, miksi aika ja vuodet kuluvat niin nopeasti. Pukki ei ehdi, kuin vähän torkahtaa, niin jo on taasen Joulu ja juuri äskenhän, ennen torkkuja oli Joulu. Mutta muistaa Pukki sellaistakin aikaa, kun oli itse polvenkorkuinen poika. Silloin kaikki kesti kauan, kesä oli ikuisen pitkä ja pimeä kylmä talvi oli vielä pidempi. Yksi ainoa päiväkin oli ikuisen pitkä, varsinkin kun odotti jotain tärkeätä tapahtumaksi. Sitten kun hän nuorena miehenalkuna tapasi ensi kertaa Joulumuorin, joka oli silloin hieman nuorempi, kuin nyt. Niin silloin alkoi kummasti tapahtua. Tuli ihmeen kiire kaiken maailman hommiin ja varusteluihin. Joulumuori oli jo nuorena tyttönä tomera ja tiesi tarkalleen, mitä Pukin piti kulloinkin tehdä. Ei siinä enää jäänyt aikaa mietiskellä ajan kulumista. Ja että mitä se aika oikeastaan on. Tiedättekös te, mitä on aika ? Voisikos sen joku viisas aikuinen selittää. Sanotaan, että aika kuluu. Kuluukos se puhki, niin kuin vanhojen housujen takamus. Tai että aika juoksee. Mihinkäs se juoksee ja miksi? Joulua edeltävinä päivinä aika oikein nopeasti juokseekin, ja ihan meinaa loppua, ainakin äiskän keittiö- ja siivoushommissa. Mutta lapsille taasen tuntuu, että aika ei liiku yhtään aattoiltaa odottaessa.  Mitäs sitten tapahtuu, kun aika todella loppuu, onkos aikapurkki tyhjä ? Tai sitten aika matelee, vaikka niin kuin aamukankea käärme. Missähän senkin näkisi. Toisinaan taasen aika kiitää, sekös samalla lailla painaltaa Saunakallion aseman ohi, kuin pikajuna? Kyllä nämä ovat laajoja kysymyksiä. Joulupukki useinkin ajattelee tällaisia. Huomisiin sitten.

Perjantaina 12. Joulukuuta 2014

 Kalenteriluukku 12: VIHTAKATU 32 ( koulu )

Tänä aamuna Joulupukki opettaa kaikille lapsille, ja niille aikuisille, jotka eivät osaa autonsa vilkkua käyttää, että mikä on oikea ja mikä on vasen. Välillä menee Pukkikin sekaisin, että miten pitäisi kääntyä, kun pitäisi mennä oikealle tai vasemmalle. Mutta asia on aivan yksinkertainen oppia, kun nyt vaan luette tästä tarkasti ja teette Pukin ohjeen mukaan. Ensin mennään kaikki nätisti keittiön pöydän ääreen istumaan, katsotaan, ettei pöydällä ole maitolasia, joka voisi kaatua, tai saatikka pullaa, jota voisi alkaa mussuttaa. Koska nyt pitää keskittyä. Ensiksi istutaan rauhallisesti, eikä hierota edestakaisin. Sitten laitetaan molemmat kädet pöydälle kämmenpuoli alaspäin. Onkos valmista ja hiljaista? Sitten katsotaan käsiä tarkasti. No niin: Se käsi missä peukalo näyttää vasemmalle, on oikea käsi, jonka puolelta käännytään oikealle. Eikö ole helppoa. Ja sitten se käsi, jossa peukalo näyttää oikealle, onkin….kuka arvaa… vasen käsi , jonka puolelta tietty käännytään vasemmalle. Eikös olekin helppoa kun sen ymmärtää. Nyt ei vain saa sotkeentua siinä, että oikea käsi ei aina ole oikea siinä mielessä, että se näyttäisi oikean suunnan, koska se voikin olla väärä käsi ja väärä suunta. Samaten vasen käsi, joka ei ole oikea käsi, ei aina ole väärä käsi, vaan voikin olla se oikea käsi. Täähän on helppoa. Siis vielä kerran, vasen käsi, jossa peukalo on oikealla, voi olla oikea käsi, vaikka se ei olekaan se oikea käsi. Ja sama toisinpäin oikean käden kanssa, joka jossain tapauksessa voikin olla väärä käsi, vaikkei olekaan vasen käsi. Ymmärsittekös nyt? On varmasti hyödyllistä lukea näitä Joulupukin opetuksia. Huomisiin sitten.

Lauantaina 13. Joulukuuta 2014

 Kalenteriluukku 13: VIHTAKATU 13

Marraskuussa , joskus kuukauden alussa, tämä pitää ihan kaikille kertoa, Saunatonttu heräsi ihmeelliseen jyrinään. Se ei kuullostanut naapurin Verstastontun moottorien koekäytöltä. Sieltä nyt kuului alvariinsa kaikkea pauketta ja ääniä.  Saunatonttu tirkisteli saunan ikkunasta tielle päin ja näki siellä ihmeellisen telaketjutraktorin. Siinä siis ei ollut ollenkaan pyöriä, vaan pitkät telaketjut. Se sitten tämä traktori ajeli pitkin Metsätietä ja , mikä ihme, poraili reikiä aina sinne tänne. Ja avaruuspukuiset viisaannäköiset miehet hoitelivat hommia. Jokos tänne tulee uutta kaivostoimintaa, mietti Saunatonttu ensiksi. Vai etsitäänkö ehkä kultaa, vaiko porataanko tunneli Kiinaan asti. Saunatonttu hieman tiedusteli asiaa, kävi ihmiseksi pukeutuneena kaupungin teknisellä toimistolla asiaa utelemassa. Siellä hänelle kohteliaasti kerrottiin, että suunnitellaan Metsätien kunnostamista ja perusparantamista. On tie niin moukkuinen, kun perustat huonot, pitäisi saada parempi pinta. Vai parempi pinta, ajatteli Saunatonttu, ettäkö jo nyt liian nopeat autot, vataset ja rosperit, voisivat ajaa vielä nopeammin, ja heitättää koululaiset, koirat, mummot ja siilit vielä paremmin penkoille. Käyvät kai moukut autojen jousien päälle, ja kuskilta voi pudota kännykkä kädestä. Tässä nyt haiskahtaakin Saunantontun nenään kuin vanha supikoiran raato, että nimittäin haaskataan rahaa. Tonttu on kuullut kaupungilta huhuja, että kaupungilla ei ole rahaa, vaan päinvastoin velkaa, joka vaan alvariinsa lisääntyy. Velkahan on niinkuin jotain sellaista että raha nurinpäin. Tonttu ei oikein osaa selittää. Nyt Saunatonttu vakavasti ehdottaakin, että jätetään Metsätie rauhaan ronkkimatta, ja että sekin raha käytetään koulujen, lastentarhojen ja sairaaloiden hyväksi. Jos vedet ja viemärit toimivat mökkien pihoihin, niin se saapi riittää. Ensin houkuteltiin lapsiperheet Saunaniittyyn talonsa rakentamaan, ja sitten yhtäkkiä aletaankin vänkäämään Vihtakadun koulua toiselle mallille. Kukas näin viisaita suunnittelee? Ja sitten semmosen huiluvedenkin keräily, vai mikä se on, voi tykkänään unohtaa. Ei tämmöisissä kylämaisemissa tarvitse siitä maksaa, jos taivaalta sataa vettä. Ei ole näillä kallioilla tulvinut sitten tontun muistin. Nyt jo sitten alkoi oikein suututtamaan, Huomisiin sitten

Sunnuntaina 14. Joulukuuta 2014

  Kalenteriluukku 14: SAUNAKALLIONTIE 4

Eilen illalla tapahtui siten, että Joulupukki ensimmäisen kerran tänä vuonna kiipesi Korvatunturin aivan huipulle asti. Pekka-poro ja porokoira Jekku seurasivat Pukkia sinne, kuten ne aina katselivat , minne Joulupukki kerkiää. Jekku nuuski lumihangessa myyrien tunneleita ja kimpoili innoissaan sinne tänne. Muutettuaan Saunakalliosta Korvatunturille Jekku oli vuosi vuodelta aina nuorentunut ja voimistunut, välillä oli jo ihan penikan tavoin lapsellinen. Välillä Jekku, kun oli vähemmän sählinkiä porojen kanssa, hiljentyi muistelemaan aikaansa Saunakalliossa. Painoi päänsä tassujen päälle ja muisteli. Siellä oli ollut hyvä olla. Isäntäväki oli ollut ystävällisiä. Korvatunturilta paikkakunnalle muuttanut Verstastonttu oli välillä ärissyt hänelle, niin kuin olisi joku pomo, mutta hyvissä ruoissa aina pidettiin. Ja vartioitavan talon naapuritkin, siinäpä varsin hienoja ihmisiä ja sivistyneitä. Aina Jekunkin kanssa pari sanaa vaihtoivat. Mutta vuosien kuluessa oli luita alkanut kolottamaan, ja….. sen jälkeen Jekku ei enää muistakaan mitään Saunakalliosta. Kunnes löysi itsensä Korvatunturilta. Nykyään Jekku usein miettii, että kyllä kannattaa uskoa Joulupukkiin ja Korvatunturin muuhunkin väkeen. Kolmikko pääsi sitten vihdoin tunturin huipulle. Sää oli kirkkaimmillaan pitkään aikaan. Pekka-porokin ihastui ihmettelemään tähtiä. Tavallisesti Pekka kuopi lumen alta jäkälää syömisikseen, ja tähdistä välitti viis. Mutta nyt Pekka ihan istahti takapuolellensa ja katseli taivaalle. Siitä porokoira Jekku yltyi yhtäkkiä nauramaan ja ilveilemään, että ei ikänänsä ollut takapuolellaan istuvaa poroa nähnyt. Tosi naurettavan näköistä ! Vaikka Jekkukin jo muutaman vuoden oli ollut tosissaan poroja vahtimassa. Olettekos te lapset koskaan nähneet istuvaa poroa? Joulupukkikin vähän asiasta huvittui, mutta kiinnitti sitten huomionsa etelän taivaalle, jonne oli taasen, kuten aina uudestaan jo yli kahdentuhannen vuoden ajan, noussut horisonttiin kirkas tähti. Näin tapahtui aina Joulun alla. Piti olla hyvä kirkas sää ja korkea paikka. Ja maapallo oli oikeaan suuntaan kallellaan. Tärkeintä oli kuitenkin katsojan oikea jouluinen mieli. Muutoin sitä tähteä ei nähnyt. Tuosta tähdestä Joulupukki kertoo myöhemmin lisää, minkä nyt suinkin huonolta muistiltaan muistaa. Huomisiin

Maanantaina 15. Joulukuuta 2014

 Kalenteriluukku 15: SAUNAKALLIONTIE 3

On se hauskaa, kun joskus tulee vanhoja tapahtuneita asioita mieleen. Näin ajatteli Pekka-poro, kun istui siellä tunturin huipulla ja tuijotti niska jäykkänä ja sarvet takakenossa tähtiä. Porojen päässä ei yleensä paljoakaan ajatuksia liiku, aivot pienet ja paksu kallo. Mutta Pekka olikin poikkeus, jo paljon maailmaa nähnyt ja asioita oppinut. Nyt hän kysyi Joulupukilta , että muistaakos Pukki, kun laski mennä vuosia sitten pulkkamäkeä ihan Helsinkistä tulleen Verokarhun kanssa. Ajo päättyi isoon kinokseen. Mutta mitenkäs oli järjestetty, ja miksi oli järjestetty, että Verokarhu lopulta päätyi Kolmen Rajan Rajapyykille Suomineidon käsivarren ylimpään kulmaan, siellä, missä Norjan, Ruotsin ja Suomen rajat kohtaavat. Lukekaapas edellisvuosien Joulupukin tarinoista, kuinka homma hoitui. Ja katsokaapa lapset kartasta, kuinka pitkä on matka Korvatunturilta tuonne rajapyykille. Pyykki ei tässä tarkoita äiskän pestävää pyykkiä, vaan rajamerkkiä. Kukahan hoiteli Verokarhun Korvatunturilta sinne Kolmen Rajan Rajapyykille? Pekka-poro muistaa, että kaikilla oli tavattoman hauskaa. Paitsi että pulkkamäki ja isoin pulkka rikkoutuivat. Verokarhu ja Joulupukki samassa pulkassa kyntivät sellaisen uran, että mäki oli pilalla. Kisat loppuivat siihen. Mutta kaikilla oli hauskaa, Verokarhu oli jotenkin hävinnyt vasemmalle kauas? Huomisiin sitten

Tiistaina 16. Joulukuuta 2014

 Kalenteriluukku 16: METSÄTIE 26B

Ei ole muuten tänä vuonna Helsingin Verokarhua Korvatunturilla näkynyt, eikä edes Samperin Savotalla, jonne jo on paremmat kulkuyhteydet, ja jonne jo helpommin monenlaista etelän kulkijaa tuppautuu. Taisi viime vuonna Verokarhu tehdä niin hyvät tarkastukset Korvatunturin Joulumaan kirjanpidosta ja tileistä, että sitten kai vai toivottavasti viiden talvenselän päästä tulla uudestaan. Pukilla onkin kaikki kirjanpito viimeistä päälle tarkasti kunnossa. Kaikki tiliviennit ja -tuonnit pitävät paikkansa ja kuitteja löytyy. Ja mitä kuitteja ei löydy, niin ne tehdään nätisti uudelleen. Näin on kaikki vedenpitävän luotettavaa. Oikeastaan on näin, että Joulupukki ei paljoa viitsi kirjanpitoa vaivautua, koska viisaat Kirjuritontut asian hoitavat. Pukki ajattelee vai isoja, tärkeitä ja pitkiä ajatuksia, ja niiden ajattelussa ei tarvita nippelejä, hipstaakeja, fiudalankaa eikä vipstongeja. Avarat ajatustenkaaret vievät Korvatunturin toimintaa eteenpäin. Yhteydet asiakaskuntaan, siis lapsiin, oli kuitenkin Joulupukin ominta ja mieluisinta työtä. Monilla tarkastusmatkoillaan, kuten nyt marraskuun lopulla Järvenpään Saunakalliossakin, Pukki heti näki, miten asiat olivat hoidussa. Ja Tontut tiesivät, että Joulupukki silloin tällöin inspitseeraa tonttujen töitä. Huomisiin sitten.

Keskiviikkona 17. Joulukuuta 2014

  Kalenteriluukku 17: SILTAKATU 55

Korvatunturin jouluvalmistelut olivat mallillaan. Oli kiire, mutta aikataulussa oltiin. Sitten eilen illalla kuitenkin kaikki muuttui perusteellisesti. Poromies Outa tulla puhalsi tupaan, hiki otsalla ja karvareuhka päässä kallellaan. Hän tiesi tuomansa uutisen merkityksen ja oli siksi kovasti vakava ja kärsivän näköinen. Kun Joulumuori ja Pukki sitten kysyivät, että joko vihdoin saisi Outa sanan suustansa, niin Outa kertoi: että, että, että …..Joulupukin anoppi, siis Joulumuorin äiti, Oulun tervaporvarien kaupungista oli päättänyt vierailla joulunalusella tyttärensä luona Korvatunturilla ja tarkastaa, kuinka paikat on. On kuulemma enää yhden päivän ja siihen päälle yhden poronkuseman päässä tulossa. Sepä oli isku, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ensimmäisenä hermostui Joulumuori. Ja sitten heti Joulupukki ja Tontut, kun Joulumuori pani toimeksi. Pukki mietti, että voihan myrkky, minkä lykkäsi. Ja Tontut pyörivät ympäriinsä, kuin kanat häkissä, johon oli kettu piipahtanut sisään. Yleinen sirkus ja tanssi alkoi. Seuraavat kaksi päivää ja yötä työtä vuorotta. Kaikki paikat piti siivota, kaikki vaate-, astia-, ruokakomerot piti järjestää. Lattiasta kattoon kaikki, sillä Pukin anoppi oli tarkka ja ankara. Niin ja sitten uudet punaiset villapaidat kaikille tontuille. Ja siltikin, aina oli jotain jäänyt huomaamatta, vaikkapa kuivunut puuro Joulupukin parrassa. Joululahjojen tuotanto keskeytyi kokonaan, ja se oli vakava asia se. Puolen maailman lapsien lahjat eivät olleet vielä valmiina, saatikka paketeissa. Pukki mietti, että eikö tuon anopin sopinut vierailla kesällä, jolloin olisi aikaa ollut siivota ja sitten vaikka ulkosalla kahvitella. Pukkikin olisi yrittänyt olla kohtelias.  Mutta ei, aina osasi tuo vietävä  pahimpaan aikaan tulla. Tosin edellisestä käynnistä oli kulunut aikaa jo alta kahdeksankymmentä vuotta, mutta se käynti oli vieläkin liian hyvässä muistissa. Silloinkin oli Joulumuori hermostunut kunnolla ja höykkyyttänyt Pukkia ja tonttujoukkoa  mokoman siivouksen kanssa.

Huomisiin, jos vielä eletään.

Torstaina 18. päivänä Joulukuuta 2014

 Kalenteriluukku 18: VEHKATIE 43B

Kuten arvaatte, niin Korvatunturilla tapahtui. Matot ulos, matot sisään. Hiiret, kirput ja torakat ulos, aivan kylmästi vain. Villakoirat ja muutkin koirat pölynimuriin. Siivouksen jälkeen ei lattialla saanut enää kävellä, se oli kaiken huippu se. Roikuttiin verhosta verhoon ja sohvalta tuolille. Onkos teillä kotosalla koskaan tullut anoppi kyläilemään joulun alla, ja muistattekos, että onko silloin ollut hauskaa. Kun anoppi viippaa sormella keittiön oven ylälistan päältä……..ja löytää sieltä pölyä. Niin silloin hän sanoo tyttärelleen: Voi jos minulla olisi enemmän aikaa, niin tulisin useammin sinua auttamaan. Silloin on tunnelma korkeimmillaan. Oikein aitoa Joulun tunnelmaa. Onkohan haarukat ja veitset kiillotettu huolellisesti, jne. Komerot siivottiin, sillä Joulunahan mennään aina komeroihin asumaan ja viettämään Joulua. Ja sitä tunnelmaa kestää toiseen Joulupäivään, kunnes anoppi itsestään häipyy. Vaikka Korvatunturilla kuinka nyt siivottiin ennen anopin tuloa, niin aina kuitenkin jäi jotain, jonka anoppi huomasi. Ja sen huomion hän osasi tuoda esille niin, että Joulumuorin takaraivoon teki kipeää, kuin olisi lusikallisen vahvaa sinappia syönyt. Joulupukki  kävi hakemassa joelta ämpärillisen kylmää vettä. Rauhoittuakseen työnsi päänsä ämpäriin ja sitten mietti, että nyt pitää äkkiä keskittyä joululahjojen tekoon. Muuten ei tarvitse hänen Jouluaattona matkoille lähteä.

Huomisiin sitten.

Perjantaina 19. päivänä Joulukuuta 2014

 Kalenteriluukku 19: RÄMEPOLKU 2

Miten voikaan maailma olla erilainen eri nurkillaan. Järvenpään Saunakallion Metsätien varrella tönöttävän pienen punaisen talon kellarissa olevan pannuhuoneen perimmäisessä nurkassa, ison roskakasan takana, lämmin- ja kylmävesiputkien välistä kajotti heikkoa valoa. Oli aivan hiljaista. Tuulikaan ei enää rynkyttänyt pannuhuoneen ovea. Silloin tällöin, jos oikein tarkasti kuunteli, kuuli heikkoa ähinää, muminaa ja vikinää.

Sielläpä olivat Reetta-Rotta, Simo Siili ja Saunatonttu mielihommassaan, elikkä kortinpeluussa. Mustaa Pekkaa mentiin, ja jokainen halusi kai sen, vai miten se peli meni. Saunatonttu kun tunsi talon yläkerrankin hyvin, oli näpistänyt keittiön ikkunapöydältä pipareita, ja niitä nyt narskutettiin. Samoin oli hän hakenut alakerran hillokammarista jo kunnolla käynyttä omenamehua. Aina kuka sai Mustan Pekan, niin otti kulauksen omenamehua. Homettakin oli pullon korkissa, mutta se ei ketään haitannut.

Näin auvoista oli näiden pienten elävien olo. Anopeista eivät tienneet yhtään mitään. Jo aikoinaan oli tämän punaisen talon isäntä kantanut anoppinsa omin käsin oven ulkopuolelle. Varmisti, että matkalaukku tuli mukaan. Ja sen jälkeen ei anoppia ole näkynyt. Pölyisessä talossa ja kellarissa oli Saunatontun, Reetta-Rotan ja Simo Siilin hyvä asustaa. Kyllä se oli onnea se.

Huomisiin sitten.

Lauantaina 20. päivänä Joulukuuta 2014

 Kalenteriluukku 20: VIHTAKATU 30A

Juu ei, Korvatunturilla oli sananmukaisesti soppa kuumana. Anoppi tuli illalla ja asettui tavaroinensa asumaan Pukin parhaaseen kammariin. Tarkasteli Joulumuorin huushollia, ja tietty arvosteli sitä ja tätä. Pukki oli viisaasti siirtynyt verstastonttujen kanssa innokkaasti puuhastelemaan vielä tarvittavia joululahjoja valmiiksi. Pysytteli verstaan puolella, eikä häntä näkynyt, kuin ruoka-aikoina tuvan puolella.

Joulumuorille olikin jostain tullut sattumoisiin päännousema, että nyt tehdäänkin ruoaksi iso padallinen oikein mehevää ja paksua hernekeittoa. Sitä hän tekikin oikein kolmeksi päiväksi. Siis aamuin, päiväruuaksi ja iltaruoaksi hernekeittoa. Ja kolmelle päivälle, kuvitelkaapas sitä. Keittoon hän silppusi tuhdisti sipulia, ihraa ja venäläistä hevosenlihasta tehtyä metvurstia. Keiton viereen syötiin aina larsmolaista makeaa saaristolaislimppua, johon päälle silavaa. Hyvää oli totta totisesti. Joulumuorin siskolikka oli aikoinaan naitettu Larsmoon ja oli sieltä aina Joulun alla lähettänyt hyvää limppua.

No Joulupukki ja noin sata tonttua pitivät keitosta ja limpusta aivan tolkuttoman tavattomasti ja lusikoivat joka kerta vyöt tiukoiksi.

Sitten, voittekin jo arvata, mitä tapahtui seuraavaksi. Pukki ja tontut kun olivat kovin tottuneet hillolla höystettyyn puuroon, ja siksi yhtäkkinen hernekeitto saikin aikaan heidän mahalaukuissaan ilmastollisen muutoksen, niin sanotusti järistyksen. Yleinen tupruttelu alkoi toisen kattauksen jälkeen ja voimistui joka syönnin jälkeen. Ensimmäisenä pettivät porokoira Jekun hermot, herkkänenäinen kun oli. Hän muutti oitis verstaan puolelle, jossa vielä näkikin jotain. Tuvassa nimittäin näkyvyys oli huonontunut kahteen metriin. Ja haju oli sen mukainen.

Tietysti mentiin aikaisin nukkumaan. Yön aikana ilma sakeni ja näkyvyys huononi entisestään.

Aamusta , kun anoppi yritti Korvatunturin pikkulaan – sellaiseen, kuin kesämökeillä yleensä vessat on – niin sielläpä jo istuikin tonttu, toinenkin tonttu ja kolmaskin, ja vielä monta tonttua vierekkäin lisää ja tietty koko jono tonttuja odottamassa pikkulan edessä.

Näillä mennään, mietti Joulupukki, ja ihmetteli, että kyllä hänellä olikin viisas vaimo, tuo Joulumuori. Vaikka joskus kiukkuinen, mutta hyvä ja nokkela. Lyhyesti voidaan vielä mainita, että samaisena päivänä, jo puolilta päivin anoppi keräsi tavaransa, ja mainitsi olevan kovin kiireistä päästä takaisin Oulun kaupunkiin. Vaikka Joulumuori sanoi anopille, että olisi äitee viellä voinut jäädäkin.

Toivottavasti ette nyt järkyttyneet liikaa, päästessänne lukemaan tätä tapahtumaa.

Huomisiin sitten.

Sunnuntaina 21. päivänä Joulukuuta 2014

 Kalenteriluukku 21: VEHKATIE 73A

Korvatunturille oli palautunut syvä rauha. Normaali joulunaluskiirekään ei tuntunut miltään. Hommat hoituivat, kaikki yrittivät parhaansa, ja valmista tuli. Lahjat jo miltei valmiina, sitä mukaan paketointiin, ja osoitelaput päälle. Postinumeroittain ne sitten kerättiin säkkeihin. Esimerkiksi Saunakallion numero oli 04400, ja kaupunki oli Järjenpää. Kyllä Pukki tiesi.

Joulumuorin kasvoilla oli jatkuva muikea hymy, ja oli hän muutenkin hyvällä päällä.

Hernekeiton jäänteet syötiin, ikkunoita ja ovia pidettiin auki. Tontut kyselivät Joulumuorilta, että koskas taas saadaan hernekeittoa. Oli nimittäin niin hyvää.

Postiporo kulki nyt päivittäin, että viimeisetkin kirjeet Joulupukille pääsivät perille. Kesäaikana postia saatiin vain kerran kuukaudessa, jos aina silloinkaan. Kun ei kerran ollut tarvetta hötkytä postin kanssa.

Uusina aikoina posti tuotiin jo loistolla Samperin Savottaan. Sieltä Postiporo haki Korvatunturin postin ja juosta jolkotti aivan yksinään Joulupukin tunturiin. Reitin Postiporo tiesi jo ulkoa. Pulkkaa ei tarvittu, vaan postisäkit sidottiin poron selkään. Ja näin mentiin. Matka oli suuntaansa vähän alle sata kilometriä, eli kymmenisen poronkusemaa, kuten noissa selkosissa matkaa mitattiin. Postiporolla kun tuli kuuma juostessa, niin se ryhtyi läähättämään, aivan kuin koira. Mennessään koukki lunta turpaansa, koska oli kiire. Poroilla yleensäkin kaikilla on pienet aivot ja paksu kallo, mutta Postiporo oli oppinut tehtävänsä.

Huomisiin sitten taas, jos Joulupukki muistaa.

Maanantaina 22. Joulukuuta 2014

 Kalenteriluukku 22: METSÄTIE 34A

Eilen oli Korvatunturissa niin sanotusti sika irti. Tai siis paletti levällään, vai kuinka sen nykysuomeksi sanoisi. Oli nimittäin tonttujen viimeinen koulupäivä tänä vuonna. Kaikki tontut käyvät Korvatunturin koulua, kukin oman aikansa ja lahjakkuudensa mukaisesti. Vaikka Joulun alla olikin kiirettä, niin Tonttukoulua käytiin aina melkein Joululle asti. Arkena päivisin rakennettiin joululahjoja ja illansuussa sitten pariksi tunniksi koulun penkille. Oli se koulu joillekin hauskaa, mutta toisille taasen tosi vastenmielistä. Tontut aloittavat koulun siinä kymmenen vuoden iässä ja sitten viimeiset ovat jo kaiten yhdeksänkymmenen vuoden ikäisiä, kunhan viimeiseltä luokalta pääsevät. Jotkut eivät koskaan.

Koko opetusta ohjaa suurella viisaudellaan Opettajatonttu Nestori. Hänellä on jo kolmensadan vuoden kokemus ohjata oppilaat kullekin sopiviin opetuksiin. Tärkeintä oli Korvatunturin koulussa se, että jokainen tonttu oppi koulussa ja käytännön harjoituksissa sen ammatin ja osaamisen, missä hommassa hän oli hyvä. Tämän perusajatuksen oli Joulupukki kirjoittanut rihvelitaululle jo viisisataa vuotta sitten. Ja sitä oli seurattava. Taitaisi olla hyvä neuvo näinä uusina aikoinakin.

Rihvelitaulua ja liitua käytettiin oivan jatkuvasti. Monet tontuista olivat oppineet vartioimaan porotokkaa, ja tiesivät tarkalleen, jos ja milloin poro puuttui, oli lähtenyt omille tielleen. Tokassa oli sentään kymmeniä tai sata poroa. Mutta sitten koulun penkillä istuttaessa, opettajatonttu kirjoitti rihvelitaululle kakkosen ja ynnäsi siihen kolmosen, niin mitähän siitä tulisi yhteenlaskettuna. Ja siinä se oli !!!, kukaan, ei ainutkaan tonttu penkeillä tiennyt vastausta.

Mutta annas olla, tämän jälkeen opettaja piirsi tauluun tunnistettavasi kaksi poroa sarvineen ja siihen viereen kolme poroa myös sarvineen. Ja nyt ! Olivat jo kädet ylhäällä. Huudettiin kilpaa, että siinähän oli viisi poroa. Olipas viisas opettajatonttu. Kun on oppilailla innostus asiaan, niin oppii moni tonttukin heti.

Huomisiin sitten, jos Pukki muistaa. Muisti on vähän huono.

Tiistaina 23. Joulukuuta 2014

 Kalenteriluukku 23: KIULUKUJA 5

Joulupukin koulusta voisi kertoa paljonkin vielä uusia asioita. Koulu on tärkeä asia. Mutta nyt alkaa painaa Jouluaaton valmistelut päälle. Palaankin kouluasiaan ensivuonna. Joulumuori selvisi Joulupukin anopin käynnistä hyvin, kuten jo varmasti luitte. Pukin verstaalla on nyt kaikki lahjat valmiina, lahjat on paketoitu, ja osoitteet merkattu. Lahjasäkit on aseteltu jonoon maittain, alkaen Japani, Eurooppa – missä Suomikin sijaitsee – ja viimeksi Ameriikan Yhdysvallat, koska tässä järjestyksessä matkataan. Matkaan avustajiksi lähtevien tonttujen kunto ja siisteys on tarkastettu. Saappaat kiillotettu, housut puhdistettu ja suurimmat reiät paikattu, punaiset takit ja pipot harjattu puhtaaksi. Tarkastettu, että pipon kulkunen helisee. Hampaat harjattu, samoin parta. Tukkajouhet kammattu, niin ja että vanttuut ovat kummatkin tallella.

Kohteliasta käytöstä on myös harjoiteltu, kun lähdetään ihmisten ilmoille. Vuoden aikana moni tonttu jo ehtii metsittymään tunturissa ja omimaan huonoja tapoja. Turha jekkuilu ja toistensa härnääminen saa nyt muutamaksi päiväksi jäädä.

Sitten on katsastettu porot. Kaikki mukaan lähtijät on syötetty ja juotettu. Ja porojen kalloon iskostettu, ettei sitten kakita ihmisten pihoihin, vaikka kuinka olisi hätä. Pekka-Poro on matkalle lähtevien päällikkö, ja kaikki ehdottomasti seuraavat hänen käskyjään.

Viimeiseksi tarkastettiin, että jokainen pulkka on kunnossa. Remmit ja nahkahihnat rasvattu ja solmut pitäviä. Kylläpä on paljon tarkistettavaa.

Kun kaikki tämä oli tehty, niin juotiin yhdessä koko tunturin väki iltapäivän jo hämärtyessä lähtökahvit. Hyvät sumpit Joulumuori olikin taas keittänyt ja leiponut pullaakiin. Josta tietysti jotkut tontut jo taikinasta olivat vohkineet rusinat.

Joulumuori vielä antoi viimeiset ohjeet. Tonttujen piti olla siististi, kun mentiin ihmisten tupiin ja asujaimiin sisään. Kotieläimiä ei saanut kiusata. Että lehmä ei ole poro. Sitä ei saa juoksuttaa. Kakku- ja piparilautaselta sai ottaa vain kun tarjottiin, ja silloinkin ei missään tapauksessa saanut heti rohmuta lautasta tyhjäksi.

Joulupukki kyllä nuo tavat jo osasi. Mutta joka Joulu muistutti Joulumuori Pukkiakin siitä, ettei saanut liata ja noeta itseänsä Amerikan ihmisten asumusten savupiipuissa kolutessa. Pukki vain puolusteli, että minkäs sille mahtoi. Se oli maan tapa, tosin aika kummallinen tapa.

Nyt oli sitten ohjeet saatu.

Kaikki asettuivat yöpuulle, ja pian Korvatunturia tärisytti katkeamaton kuorsaamisen ääni.

Joulumuori vielä oli hereillä, istui keinustuolissaan ja joi asetilta, sokeripala suussaan, viimeisiä kahvihörppyjä. Hän oli tyytvväinen elämäänsä, mietti tonttujansa. Aika koheltajia nuo olivat, mutta luonteeltaan hyviä. Tämäkin vuosi on kohta onnellisesti pulkassa. Eikös olekin hauskasti sanottu, että pulkassa.

Aamuksi pitää vääntää vekkari soimaan, ettei lähtö myöhästy.

Huomisiin sitten.

Tiistaina 24. Joulukuuta 2014

Kalenteriluukku 24: METSÄTIE 7B

Sehän on Jouluaatto ! Kuinkas tuo aika rientääkään, mietti Joulumuori. On vielä aikainen aamupimeä. Joulumuori on jo virittänyt tulet hellaan. Tästä aikaisen aamun hetkestä hän pitää kovasti. On vielä rauhallista ja hiljaista. Ulkoolta hän kuulee, kuinka porot kuopivat lunta.

Kohta pärähtää vekkari ja siitä sitten alkaakin hulina ja häly. Puuro pitää saada kuumaksi.

Hän jo herättelee vanhempia tonttuja hiljaa. Nimittäin niin aina on , että kun nyt vekkari soi, niin alkaa armoton vaatteiden etsiminen ja pukeminen. Ja siinä tietty osa paidoista, saappaista , housuista menevät sekaisin. Mitä enemmän unenpöpperössä sählätään ja kiukutaan, sitä enemmän vaatteet sekaisin ja sitä kauemmin kaikki kestää.

Pian kuitenkin kaikki ovat puuropöydässä. Vallitsee hiljainen nälkäisyys. Kellään ei ole aikaa puhua liikoja. Olisipa teidänkin hauska tietää, miltä kuulostaa, kun kolmesataa tonttua lusikoivat kiireellä puuroa.

Sitten kaikki tontut haluavat rynnätä ulos. Mutta ulos lasketaankin nyt vain ne tontut, jotka lähtevät Joulupukin mukana matkalle. On mennä vuosina sattunut että ulosryntäyksessä on tuvan ovi irronnut saranoiltaan, ja sitten kaikki Korvatunturin tontut istuivat pulkissa.

Joten kukaan ei päässyt matkaan.

Nyt kuitenkin Joulupukki Tonttuineen toivottavat Hyvää Joulua.

Ensi vuoteen sitten, jos Pukki vain muistaa.