Joulupukin tarinat 2015

Joulupukki on taas luvannut kirjoittaa pienen tarinan joulukuun jokaisena päivänä, ensimmäisestä päivästä aina jouluaattoon asti.

Korvatunturin tarinoita, niin kuin Joulupukki ne muistaa.

————————————————————————————-

—————————————————————————–

Vieritä sivua niin voit lukea aikaisemmat tarinat.

 Kalenteriluukku 1: Vehkatie 99 A

Tiistaina 01. Joulukuuta 2015.

Onpahan aamuyöstä aivan hiljaista. Saunakallion väki nukkuu vielä. Aikaisimmatkaan työhön lähtijät eivät vielä ole ryhtyneet kolistelemaan. Ylen ensimmäisetkään koiranulkoiluttajat eivät vielä ole kulkeneet ohi. Eikä naapurin kaiken haukkujat ole vielä pihalla reuhaamassa ja kaikkea liikkuvaa haukkumassa. Semmoiset koirat eivät täältä lähtiessään Korvatunturille pääse. Saunatonttu unessaan kuuli, että joku kävi isännän postilaatikkoon sanomalehden työntämässä. Mutta nyt alkaa uni enemmän häiriintyä. Uneen tunkeutuu häiritsevästi jyrsimistä ja narskuttelua.

Saunatonttu miettii, että onkos tuo jatkuva narskutus unta vai jo ihan heräämistä. Mutta sitten se yhtäkkiä Saunatontulle selviää. Siinähän se Reetta-Rotta jyrsii jäätynyttä makeaa perunaa. Reetta-Rotta siihen Tontulle sanomaan, että halusi Saunatontun varovasti herättää, koska nyt on kuitenkin aika alkaa hoidella Tontun hommia. Onhan ensimmäinen päivä Joulukuuta, ja on jo pieni kiire raapustaa ensimmäinen tarina Saunakallion verkkoon.

Niin että tässä sitä ollaan, ja aloitellaan, silmät sikkurallaan. Tämä nyt todisteeksi, että sorvin ääressä ollaan, ja huomenna sitten lisää.

Kalenteriluukku 2: Loutinkatu 92

Keskiviikkona 02. Joulukuuta 2015.

Tuo Reetta-Rotta on urhea äiti. Hoitaa pesuettaan siten, ettei kukaan pienistä kuole nälkään. Lämpimän kesäajan he asustivat nätisti isännän tontin takakulman kompostissa, mutta ovat sään kylmettyä siirtyneet talon isännän kellariin, lämminvesikattilan viereen, aivan lähelle Saunatontun asuntoa.

Reetta-Rotan huolena on vain, että perheen isä, Reino nimeltään, on kai luotu kulkemaan ja oli kesän lopulla häipynyt matkoihinsa , eikä enää tuonut ruokaa perheelle. Minkäänlaista ruokarahaakaan ei ollut näkynyt. Ties kuinka monetta perhettä oli jo perustamassa.

Niin että, jos Reinoa näette, pyytäkää palaamaan hyvän sään aikana. Syömistä kyllä kohtalaisesti riitti, koska Simo-siili ja Saunatonttu väliin auttelivat. Simolla oli hyvät etanavarastot. Mutta Saunatontulla erityisesti tuntui olevan pääsyä ruokavarastoihin, koska osasi availla talon isännän keittiön kaappeja. Piti osata hiipparoida varovasti, eikä koskaan saanut näpistää liikaa, ettei isäntä huomaa. No huomisiin sitten.

 Kalenteriluukku 3: Metsätie 14 B

Torstaina 03. Joulukuuta 2015

Kuten olette huomanneet, niin liikenteen ja lasten koulumatkojen turvallisuuteen Saunatonttu joka vuosi kiinnittää huomiota. Siitä seuraavaa.

Huomattavaa parannusta on tapahtunut koululasten polkupyörien varustuksessa. Löytyy rinkutuskelloa ja valoa. Samoin pyöräillessä kypärän käyttö on lisääntynyt. Vain isommat pojankoltiaiset ja puoli-ikäiset puuterihuiskut eivät käytä kypärää, koska he eivät koskaan kaadu , eikä auto koskaan aja päälle, ja kun kypärä ei ole cool, ja että voi frisuuri mennä pilalle.

Uutena ilmiönä on kuitenkin tullut alinomainen kännykän näpytys, kävellessä ja jopa pyöräillessä. Mahtaa nykynuorisolla ja jo ihan ekaluokkalaisilla olla paljon kiireellistä asiaa. Nenukki kiinni puhelimessa mennään, eikä eteenpäin nähdä mitään. Ei ollut ennen tuommoista. Saunatonttu kun oli nuori, niin kerran vuodessa käytiin naapurikammilla vieraisilla. Silloin kerrottiin ja kuultiin uutiset, ja siinä se oli. Miten niitä uutisia nykyään on niin paljon enemmän. No huomisiin sitten.

Kalenteriluukku 4: Siltakatu 70

Perjantaina 04. Joulukuuta 2015

Marraskuun aikana Korvatunturilla lopeteltiin koulunpito ja aloitettiin koululoma, joka jatkuu aina tammikuulle. Syynä tähän on joka vuosi, että kaikki koululaistontut tarvittiin Joulun valmisteluun ja toivottujen lahjojen rakentamiseen, ja muihin huoltotöihin. Tämä olikin Tontuille paljon mieluisampaa, kuin hieroa takapuoli kipeänä koulunpenkillä ja pelätä, että mitähän se opettaja nyt kysyy. Opettajina toimivat vanhemmat jo ikääntyneet tontut, ja he olivat ankaria. Heidän mielestään minkäänlainen pelleily, kepulainen vatulointi tai kuljailu ei tullut kysymykseen. Aina kuitenkin oli niitä oikein tonttuja Tonttuja, joilta yhtäkkiä pääsee vitsi, tai hyvä temppu irralleen. Kun ei kerta kaikkiaan voi pidättää. Mutta semmoisesta Tonttu lähetettiin Joulumuorin keittiöön, vapaaehtoiseksi ilmoittautuneena astioiden tiskaukseen. Puisten puurokuppien kiillottaminen olikin kovaa työtä. Seuraavina päivinä sen mukaisesti vitsit ja temput olivatkin vähissä. Onkos teistä kukaan koulussa joutunut tiskaamaan astioita? No, huomisiin sitten.

 Kalenteriluukku 5: Avokatu 17 A

Lauantaina 05. Joulukuuta 2015

Tuo kaurapuuro se onkin kummoista ainetta, kovin monipuolista käytettäväksi. Sauna tonttu kertoo kaurapuurosta nyt, koska Korvatunturilla sitä paljon syödään. Useimmiten syödään kaurapuuroa, ja jos ei sitä ole, niin Joulumuori keittää kauravelliä. Etelämpänä Suomessa hevoset toimivat kauramoottorilla, vaikka autot ja mopot toimivat pentseenillä. Kummallista.

Mutta nyt kaurapuuron etuihin. Saunatonttu on jo monien vuosien aikana huomannut, että kun lappaa aamusella mahansa täyteen kaurapuuroa, niin koko päivä sujuu hyvin. Aamusella heti ei itketä niin paljoa. Päivemmällä koulussa ei hermostuta niin paljoa. Ja ennen ruoka-aikaa vatsa ei kurni niin äänekkäästi. Mikään ei ole leppoisampaa, kuin lusikoida kaurapuuroa maidon ja hillon kanssa.

Kuppiin kuivunut kaurapuuro kovettuu aivan vietävästi. Ihmeellistä, että se ei vatsassa kovetu, vaan tuleepi aikanaan ihan liukkaasti ulos. Joskus liiankin rennosti.

Tästä kovettumisen ominaisuudestaan johtuen se soveltuukin moniin töihin. Kuten talon seinien muuraukseen ja rappaamiseen. Autojen jarrukenkien valmistukseen. Katujen reunakivetysten valmistamiseen.

Jos teillä on jotain kysyttävää kaurapuuron monipuolisesta käytöstä, niin ottakaa yhteyttä Saunakallion asukasyhdistyksen pääpuheenjohtajaan. Hän ei tiedä asiasta mitään, mutta välittää kysymykset minulle.

Mentiinkös hakoteille? No huomisiin sitten.

Kalenteriluukku 6: Vehkatie 52 B

Sunnuntaina 06. Joulukuuta 2015

Korvatunturilla Joulumuori valmistelee Joulun aikaisia tarpeellisia töitä. Hänellä on jo suunnitelma, mitä kunkin Tontun töihin kuuluu. Joulupukki itse ei tällaisiin pikkuisiin yksityiskohtiin ehdi keskittymään. Hän ajattelee ja suunnittelee suuria asioita. Mutta usein miten on vain niin, että niitä suuria asioita ei tarvitse enää suunnitella. Onhan ne jo vuosien aikana suunniteltu valmiiksi. Siksi Joulumuorilla on suurin työ näissä monissa pikkusuunnitelmissa.

Joulumuori on kuitenkin tyytyväinen kuluneeseen vuoteen. Viime Joulun lahjatoimitusten kirjanpidossa ei ollut tullut esille suurempia virheitä. Vikatoimitukset – siis väärä lahja väärään osoitteeseen – oli hoidettu jo tammikuun lopulle.

Tontut olivat kesän aikana käyttäytyneet suurin piirtein katsottuna hyvin. Mitään isompia tyhmyyksiä ja vahinkoja ei ollut sattunut. Joulupukkikin oli käynyt Samperin Savotan kievarissa jalkojaan hoidattamassa. Ja palannut sieltä siten, että jälkeenpäin ei kuulunut mitään kummoisempia uutisia.

Ruokavarastot Korvatunturin rinteessä oleviin kellareihin oli saatu täyteen, marjat, mehut, sienet, jäkälät, naavat, jauhot leipomiseen, kalat suolatuksi, kurkut ja muut vihannekset. Ja tietysti palvattua poronlihaa, koska muutamat vanhimmista poroista olivat taasen heittäneet maallisen henkensä. Nyt ne istuivat ylhäällä pilvenreunalla ja antoivat nuoremmille poroille neuvoja, joilla oli vielä paljon työtä edessä. Porokoira Jekku tiesi, että vanhat porot olivat siellä ylhäällä ja jutteli niiden kanssa usein. Kavereita kun oltiin. Muistelivat yhdessä myös tapausta, kun Verokarhu vietiin pulkassa aina Norjaan asti. Muistattekos te tapausta aikaisemmista kertomuksista? Mutta nyt huomiseen.

Kalenteriluukku 7: Alankotie 60

Maanantaina 07. Joulukuuta 2015

Vuosien aikana Saunatonttu oli rakentanut itselleen oikein kodikkaan asunnon. Se sijaitsi talon kellarissa olevan saunan puisen sisäpaneelin ja tiiliskivestä muuratun ulkoseinän välissä. Paikan tunsivat vain Reetta-rotta ja Simo-siili. Sisään asuntoon mentiin lauteiden alla olevasta raitisilma-aukosta. Ovena toimi tyhjä puolen litran kaljatölkki. Ensimmäisen ja alimmaisen lautapaneelin kohdalla piti Saunatonttu varastojaan, kuivamuonaa, säilöttyjä ruokia ja tietty juomia. Seuraavaksi ylemmän lautapaneelin kohdalla oli Saunatontun olohuone, kapea mutta pitkä. Ja kolmannen paneelin kohdalla sijaitsi makuuhuone, jossa iso mukava sänky. Kaikki kerrokset oli mukavasti sisustettu. Eri kerroksiin pääsi tikapuita pitkin. Asunnossa oli kesällä mukavan viileä ja talvisin tarpeeksi lämmin.

Syksyn kylmetessä muurahaiset tuppasivat tulemaan sisään ja muuttamaan lämpöiseen. Muurahaiset Saunatonttu ruokki paksulla sokeriliemellä. Muurahaisille Saunatonttu oli teroittanut, että kyllä sai juosta talossa ympäriinsä, mutta heti isännän näkyessä piti visusti piiloutua lähimpään koloon tai rakoseen.

Semmoinen se oli tämä Saunatontun asunto. Hän oli oikein tyytyväinen. Vanhassa talossa oli hyvä asua. Huomiseen sitten.

Kalenteriluukku 8: Parikuja 3 A

Tiistaina 8. Joulukuuta 2015

Korvatunturilla oli jo kova tohina ja hyörinä päällänsä. Verstaalta kuului jatkuva kilkutus, sahaus, höylääminen ja vasarointi. Lahjojen oli synnyttävä ajoissa. Kaikkein viisaimmat lapset olivat jo nyt lähettäneet kirjeensä Joulupukille. Se on järkevää se. Tontut olivat kesän yli maanneet ympäri Korvatunturin rinteitä, aivan kuin pellossa. (se on sanonta, ja tarkoittaa kai että laiskana, ilman mitään tehtäviä ). Mutta nyt kaikki Tontut olivat töissä. Töitä tehtiin kolmessa vuorossa joka päivä. Se oli tämmöistä aina Joulun alla. Aamuvuoro aloitti kello kuudelta ja lopetti kahden aikoihin. Silloin aloitti päivävuoro ja lopetti työt taasen kymmeneltä illalla. Yövuoro aloitti kymmeneltä illalla ja lopetti työt…. arvaattekos koska?

Korvatunturin keittiössä ja ruokasalissa oli tietty samanlainen melske meneillään. Syötiin aamupalaa, välipalaa, pääruokaa, toista välipalaa ja sitten iltaruokaa. Ja sama taas aina uudestaan, kolmessa vuorossa. Tonttuja tuli ja meni ja ilma oli paksua. Kippoa ja kappoa oli ilmassa, pöydällä ja lattialla, kunnes Joulumuorilta paloi pinna ja taaksepoistutti koko joukon .Ja sitten siivottiin. Kunnollinen ruokailu oli älyttömän tärkeää, koska nälkäinen Tonttu oli huolimaton töissään ja alkoi helposti väsymyksestä itkeskelemään. Saunatonttu muisteli mieluusti noita Työtontun aikojaan, mutta oli nyt oikein tyytyväinen nykyiseen tiedustelijan ja Joulupukin apurin toimeen Saunakalliossa. Mutta sitten huomiseen

 Kalenteriluukku 9: Vehkatie 73 C

Keskiviikkona 9. Joulukuuta 2015

Semmoista se oli Korvatunturin verstaalla aina Joulun aluspäivinä. Aika haipakkaa. Mikähän muuten on haipakka? Onkohan se kovaa menoa? Vaiko tarkoittaakohan se, että mennään täyttä tuubaa?. Saunatontulla ei nuo uusimmat kielenvääntymät ole ihan lapasessa.

Saunatonttu on kuullut, että tuolta verkosta voisi löytyä paljon näitä uusia sanoja. Sitten hän tarkisti asian. Tontulla on vanha tavarasäilö Rämpimänsuonsyrjänperällä. Ja siellä tallin takaseinällä kalaverkkoja. Mutta ei sieltä mitään uusia sanoja löytynyt.

Verkosta kuulemma löytyy paljon tietoakin. Löytyyköhän katiskasta, tai rysästä, yhtä paljon tietoa, kuin verkosta. Kumpaakin käytetään kalastamiseen. Kukas Vihtakadun koululaisista osaa piirtää katiskan tai rysän? Opettajat nyt hommiin. Saunatonttu odottelee vastauksia, kuvia odotan Kyläyhdistyksen verkko- tai katiskasivuille. Nämä ovat aivan omituisia asioita. Huomisiin sitten.

Kalenteriluukku 10: Loutinkatu 52

Torstaina 10. Joulukuuta 2015

Nyt täytyy Saunatontun palata muistelemaan seikkailujaan kuukausi sitten. Marraskuulla, kun ei vielä ollut niin paljon ikkunakurkkimisia päivän töissä, niin miten Saunatonttu pöhkäili pitkin ojanpohjia ympäri Saunakalliota. Siellä reissuillansa hän näki että ylivoimaisen paljon töihin menevät ja töistä tulevat aikuiset ihmiset ajelivat polkupyörällä ilman valoja. Junalle mentäessä aamusella pimeässä ei ollut valoja. Ja sitten junalta tullessa iltasella ei tietty ollut valoja. Kukas ne valot olisi siihen päivällä rakentanut. Näkipä tilanteen, jossa pimeällä pyörällä aikuinen ajoi poikittain kadun yli, ja melkein jäi auton alle. Autoilijalla oli valot, ja hän jarrutti niin että tekohampaat putosivat jarrupolkimen alle. Siihen paikalle syntyi sanaharkka, elikkä välien selvittely, joltei melkein tappelua. Saunatonttu tätä näin seurasi.

Nytpä sitten Saunatonttu miettii, että haluavatko aikuiset pimeällä polkupyörällä tahallaan ajaa auton alle, elikkä päättää elämänsä, vaiko vain tyhmyyttään. Tyhmyys tekee usein kipeää. Tyhmyyttähän voisi helpottaa, jos laittaisi valot pyörään. Ja toiseksi Saunatonttu miettii, että minkä esimerkin nämä aikuiset näyttävät lapsille, jotka pyöräilevät kouluun aamuin illoin. Hyvän esimerkin antaminen on lasten opetuksessa varsin tehokasta.

Polkupyörään voi kuulemma hankkia lampun ja tynamon, tai lampun, joka toimii patterilla. Tai sitten kypärään kiinnitettävän lampun. Kaikki helppoa. Jos järki pikkuisen leikkaa, tai siis toisin sanoen, jos on järjenvaloa. Kaikilla ei ole. Muuta enemmin sitten huomiseen.

Kalenteriluukku 11: Loutinkatu 38

Perjantaina 11. Joulukuuta 2015.

Kuinkas moni teistä on jo tänä vuonna ajellut öisin Korvatunturin junalla? Saunatonttukin pääse kerran vuodessa Joulukuun alussa käymään Korvatunturilla, noin niin kuin kotonaan, tervehtimässä vanhoja Tonttukavereitaan. Siellä ovat aina kovin uteliaita, että miten täällä ulkomaailmassa menee, ja mikä on uusinta muotia. Silloin Saunatontulla on aina mahdollisuus vähän isotella ja kehaista, miten tärkeä homma hänelle on uskottu. Tämän matkan Saunatonttu aina suorittaa Korvatunturin junalla. Veturinlämmittäjä Mustonen siellä veturissa aina ahertaa hiililapion varressa, ja on vuosi vuodelta aina mustempi. Kun ei saa nokea irti nahkastaan sitten ei vaikka mäntysuovalla hinkkaamalla. Jo alkaa oma vaimonsakin häntä pelkäämään ja tuskin tunnistamaan.

Mutta nyt varsinainen asia olikin, että pitikin tärkeänä asiana lasten muisteihin muistuttaa, että on korkea aika saada lahjatoivomuskirjeet Joulupukille valmiiksi ja Postiin vietäväksi. Toivottavasti Posti ei näin Joulun alla pitkään lakkoa pidä. Kannattaa kirjoittaa selvällä käsialalla, hitaasti ja huolellisesti. Jos vaikka isä tai äiti siinä auttavat. Osoitteeksi sitten: Joulupukki, Poronkusema 313, Korvatunturi, Finland.

Poronkuseman Varsitie alkaa Samperin Savotalta ja Korvatunturi on sitten sen viimeinen postilaatikko pohjoiseen päin ajettaessa. Sen jälkeen ei ole mitään.

Nytten tiedätte sen sitten tarkalleen. Älkääkä viivytelkö. Huomiseen sitten.

Kalenteriluukku 12: Metsätie 34 A

Lauantaina 12. Joulukuuta 2015.

Korvatunturin toimistolla, päällikön pöydän ääressä isossa tuolissa istui itse Joulupukki. Hän oli jo vuosien ajalta tottunut näihin johtamishommiin. Ja vaativaahan koko Korvatunturin väen ja lisäksi Ulkotonttujen (siis ne, jotka oli lähetetty maailmalle) johtaminen olikin. Kaikki seikat piti huomioida. Ja varsinkaan mitään ei saanut unohtaa, tai nykyaikaisesti sanottuna saanut päästää lipsahtamaan lapasesta.

Nyt juuri Joulupukki mietti, että mitähän se Saunakallion Saunatonttu puuhastelee, kun ei ole pitkään aikaan mitään raporttia saapunut Korvatunturille. Noh, Saunatonttuhan olikin tunnetusti jo aina ollut vähän hitaampi kirjoitustöissään. Kirjaimia syntyi hitaasti ja hartaudella.

Korvatunturin Porokoira Jekku sitten kuitenkin haukkui Joulupukille, että hänen kirjeenvaihtokaverinsa Saunakalliosta, Onni nimeltään, oli haukkunut Saunatontun olevan hyvin ahkera ja tunnollinen, Onni-koira haukkui Jekulle, että Saunatonttu heilui kuin heinämies ison kynänsä kanssa. Kieli mustana kirjoitusmusteesta. Ja kirjoitteli kaikenlaisia hassuja ja välillä älyttömiä juttujaan Saunakallion asukasyhdistyksen kalaverkkosivuille. Niin että kaikkea sielläkin julkaistaa. Eivät varmaan osaa edes lukea. Samoin Onni-koira vahvisti, että aina illansuussa pimeyden laskeutuessa Saunatontun kellarin ikkunasta häilyi kynttilänvaloa. Kuului alati ähinää ja selvästi partajouhien raapimista.

Jekku ja Onni-koira eivät osanneet käyttää Korvatunturin sähköistä puhelunvälityslaitetta. Sen takia heidän viestinsä kulkivat haukkumalla koiralta toiselle. Koska välimatka Saunakalliosta Korvatunturille oli pitkä, niin siihen välille tarvittiin monta haukkuvaa koiraa. Tuulisella säällä viestit eivät aina olleet perille tullessaan aivan selviä. Eikä varsinkaan sankalla lumisateella.

Koittakaapas arvata, montako haukkuvaa koiraa tarvittiin Saunakallion ja Korvatunturin väliseen tiedottamiseen. Mutta on niitä keksitty hassumpiakin puhelimia. Afrikassa vieläkin rummutetaan asiat eteenpäin. Tai Saksassa käytetään kirjekyyhkysiä. Ajatelkaas nyt …. kyyhkynen tuossa hommassa. Johan on itsestään selvää, että koirat hoitavat homman paremmin. Huomisiin sitten. Hau Hau !

Kalenteriluukku 13: Rämepolku 2

Sunnuntaina 13. Joulukuuta 2015

Joulupukki on ollut kovin kiireinen, niin siten mutta Saunakallion Saunatonttu voikin tässä jatkaa omaa juttuaan. Saunatonttuhan ei aina ole ollut Saunatonttu, vaan oli aikaisemmin, noin neljäkymmentä vuotta sitten, Korvatunturilla lahjapajalla töissä. Ja siellä puutarvike ja-puulahjaosastolla. Saunatonttu muistaa näitä aikoja oikein hyvällä. Puutyöverstaalla tuoksui aina oikein hyvältä, joko kuusen pihkalta tai männynpihkalta, tai tuoreilta koivuhaloilta. Katajanhajuakin joskus oli. Lisäksi haisteltiin vernissaa, tärpättiä, ja maaleja eri tarkoituksiin.

Puutyöpajan ensimmäisessä huoneessa oli varastoitu pölkkyjä, parruja ja lautoja kuusesta, ja männystä. Lisäksi siellä oli faneeria erilaisten leikkiautojen tekemiseen. Kuorma-autojen ovet ja paloautojen säiliöt tehtiin faneerista. Kaikki oli vuosien aikana kuivatettu, että voitiin heti ryhtyä lahja-autojen tekoon.

Puutyöt ovat parhaita töitä maailmassa. Ensin pitää valita oikea puukappale, sitten sahataan, veistetään, höylätään ja hiekkapaperilla hiotaan. Sitten voidaan vielä liimata ja maalata. On tämä hienoa elämää, Saunatontun mielestä. Että voi porata akselinreikiä paloautojen pyöriin, ja niiden nostureihin.

Ja sitten huomisiin.

Kalenteriluukku 14: Vehkatie 43B

Maanantaina 14. Joulukuuta 2015

Joulumuori Korvatunturilla ryypiskelee kuksastaan kahveeta. Kukas teistä tietää, mikä on kuksa. No se on semmoinen puusta veistetty muki, josta voi juoda kahvia ja muita juomia. Ja sitä kuksaa kuulemma uskomuksien mukaan ei saa koskaan pestä. Jos kuksan pesee, niin se tuottaa huonoa onnea. Saunatontullakin on kuksa, josta hän kaiken juotavansa juo. Saunatontun kuksa on jo aika musta ja pahannäköinen, koska hän ei ole sitä koskaan pessyt.

Joulumuorilla on kaikki Korvatunturin toiminta hallinnassaan, elikkä lapasessa, kuten nykyään sanotaan. Hän on valvonut joululahjoja varten tarvittavien raaka-aineiden tulon ja varastoinnin. Ettei sitten ihan Joulun aluspäivinä tule mitään yllätyksiä. Jotkut joululahjat, kuten kirjat, matkapuhelimet, hirvikiväärit, ja maknetofoonilaitteet, kuten televiisiot, tulevat suoraan alihankkijoilta. Ne vain paketoidaan Korvatunturilla ja varustetaan lahjan saajan osoitteella.

Parhaita lahjoja ovat kuitenkin Korvatunturilla valmistetut lahjat. Poikatontut valmistavat puusta tai metallista autoja, nostureita, kaivinkoneita, pulkkia. Ja tyttötontut tekevät nukkeja, nukkekoteja, pannulappuja, esiliinoja, lapasia, villapaitoja, pipoja. Punaiset villapaidat ovat suuressa suosiossa. Ja niitä vartenhan on hankittu punaista väriä taaskin Hollannista asti. Huomiseen sitten.

Kalenteriluukku 15: Metsätie 8

Tiistaina 15. Joulukuuta 2015

On ollut vähäluminen alkutalvi Saunakalliossa. On hyvin pimeää aamusella ja jo aikaisin iltapäivällä. Sitä tärkeämpää on, että koululaisilla on heijastimet, polkupyörissä valot. Ja kaikilla pyöräilijöillä kypärät päässä. Edelleen näkee Saunatonttu kuitenkin, että isommat pojat ja tytöt eivät tyhmyyttään tarvitse kypärää. Tässä vieläkin Saunatonttu haluaa muistuttaa, että kypärän käyttö on tärkeää. Yksi ainoa paha kaatuminen, itse aiheutettu tai auton tönäisemänä, voi muuttaa nuoren ihmisen elämän lopullisesti aivan toiseen, ei toivottuun suuntaan. Saunatonttu vetoaakin lasten ja nuorten vanhempiin, pitämään tästä asiasta huolta. Ja pyytää myös koulussa opettajia järjestämään asian kuntoon. Montako kertaa tätä asiaa pitää huomauttaa!

Saunatonttu pyytääkin koulujen opettajien palautetta tästä asiasta Saunakallion asukasyhdistyksen nettisivuille, että tämä asia hoidetaan, samoin lasten ja nuorten vanhemmilta. Odotan vastauksia. Koulujen vanhempainyhdistyksien pitää puuttua asiaan, vai ovatko aivan voimattomia vai haluttomia.

Tämmöistä vakavaa asiaa nyt, ihan suututtaa, joka vuosi jankuttaa samaa asiaa. Mutta huomisiin sitten.

Kalenteriluukku 16: Vehkatie 85

Keskiviikkona 16. Joulukuuta 2015

Korvatunturille on tänäkin vuonna tullut jo paljon kirjeitä lapsilta. Yli viidestäkymmenestä maasta ja tähän päivään mennessä miljoonakaksisataakahdeksantuhattakuusisataakolmekymmentäyksi kappaletta. Näin ollen yli viidessäkymmenessä maapallon maassa tunnetaan joulupukki ja tiedetään, että hänelle voi lähettää kirjeen. Kaukaisimmat kirjeet ovat tulleet Uudesta-Seelannista. Joulupukilla on monta kirjanoppinutta Tonttua lukemaan kaikkia kirjoitettuja kieliä. Sitten Kirjastotontut kirjaavat kirjeet ja lähettävät lahjatoivomukset eri osastoille, joissa lahjoja tehdään.

Paljon kirjeitä tulee Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Grönlannista, Saksasta, Hollannista, Puolasta, Italiasta, Sveitsistä, Itävallasta, ja niin edelleen monesta muusta maasta. Katsokaapas karttakirjasta tai karttapallosta isän tai äidin kanssa, missä nuo maat sijaitsevat. Niin voitte vähän opetella maantietoa. Kauimmin oli kestänyt tulla kirje Japanista, Eisaku Sato nimiseltä pojalta, melkein neljä viikkoa. No se oli jäänyt Samperin Savotan postikonttoriin jumiin. Hieman hitaammanpuoleinen postivirkailija oli tutkiskellut japaninkielistä kirjoitusta ja miettinyt, että joku pelleilee Suomen Postin kanssa. Japanissa kirjoitetaan aivan eri lailla, kuin Suomessa. Saunatonttu on käynyt sivistämässä itseään Japanissa ja voi kuvailla sikäläistä kirjoitusta seuraavasti. Siellä ei ole kirjaimia, kuten meillä Vihtakadun koulussa, vaan jokaisella sanalla on oma piirretty kuvansa. Ja näitä kuvia on noin viisituhatta kappaletta, jotka kaikkien koululaisten pitää opetella. Ajatelkaas sitä. Moni ei opi kaikkia koko elämänsä aikana. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka sana: lohi. Kaikkihan tiedätte että lohi on kala pohjoisen joissa. Japanin kielessä lohi on: ”kala, joka ui kylmää virtaa ylös”. Ja tuo kirjoitetaan kolmella kuvamerkillä. Että tämmöinen tarina tällä kertaa. Nythän ihmettelette. Huomisiin sitten.

 Kalenteriluukku 17: Ristikatu 8A

Torstaina 17. Joulukuuta 2015

Jekku-Porokoiralle oli opetettu, että Joulun Tähti näyttäytyy Korvatunturi huipulla vain Jouluaattona. No senhän ymmärtää, koska Korvatunturi on niin kaukana pohjoisessa. Mutta mikä se olikaan se Joulun Tähden sanoma. Jekku-Porokoiralle ja Saunatontulle oli aikoinaan Pelkosenniemen kansakoulussa opetettu (vaikkei kukaan sitä uskokaan, että yhdessä olivat siellä olleet), että Joulun Tähti ohjasi Itämaan Tietäjät syntyneen Jeesus-lapsen seimen luokse.

No, Jekku kuitenkin nyt tokaisi Pekka-Porolle, että mennääs hätäseen katsomaan tunturin laelle, näkyykös Joulun Tähteä jo nyt. Ei kerrota muille.

Pekka-Poro ja Jekku-Porokoira olivat hyviä ystäviä. Oikein sellaisia tosiystäviä. Lähdettiin röyhtäämään lumessa rakkaa ylös, sitten ylempänä matka helpottui.

Ylhäällä Korvatunturilla, vasemman korvan huipulla sitten kaverukset tähyilivät etelään päin. Mutta eihän siellä vielä mitään näkynyt. Mutta kyllä aattoiltana sitten varmasti näkyy. Huomisiin sitten.

Kalenteriluukku 18: Vihtakatu 13

Perjantaina 18. Joulukuuta 2015

Kylläpäs kohta on Jouluaatto ovella. Mutta nyt Joulupukki muistelee viimeistä käyntiään Samperin Savotalla Savukoskella. Se oli noin niin marraskuulla, puolivälissä. Siellä hän hoidatti jalkojaan linimenteillä ja kuumassa jalkakylvyssä. Hoidon vaikutusten vahvistamiseksi täytyi osa lääkkeistä ottaa myös sisäisesti, elikkä niellä. Kyllä olikin pahaa. Mutta minkäs voit, jos Pukin jalat jo vanhuuttaan kylmenevät ja sitkastuvat. Kuumissa jalkakylvyissä varpaankynnet kuitenkin pehmenivät niin, että meinasivat pois pudota. Muttas mihinkä sitä Joulupukki varpaankynsiä tarvitsee, jos ei palmuihin kiipeile.

Mutta eihän tässä nyt pitänyt Pukin varpaista puhua, vaan että siitä, mitä Pukki siellä oli Olav Alihankkijalta kuullut maailman menosta. Olav Alihankkijan jalat mahtuivat samaan paljuun Joulupukin jalkojen kanssa. Olav Alihankkijahan oli Joulupukin luottokaveri ja hommasi Korvatunturin lahjaverstaille suurimman osan niiden tarvitsemista raaka-aineista. Joista siis lahjoja tehtiin. Sen punaisen värinkin Hollannista, villapaitoja ja pipoja varten.

Mutta oli Olav kuullut Vienan matkoillaan, että siellä idässä noussut uusi Kuningas, jota kaikki kunnioittivat ja silkkanaan käskyjänsä seurasivat. Näin oli uusi kuningas sanonut kansalleen, että oman turvallisuuden vuoksi pitääkin valloittaa kaikki vääräuskoiset lähikansat, ja Joulu hoidetaan Pakkasukon avulla.. No Joulupukkihan ei tästä tiedosta pitänyt. Hän tunsi Vienan puolelta tuon suuren Pakkasukon, joka toimitteli Joulupukin virkaa, tosin huonolla menestyksellä siellä Venään maalla. Ei tiennyt yhtään mitään Joulun tarinasta tai Jeesus-lapsesta. Ei edes tiennyt oikeata syytä, miksi lahjoja lapsille jakeli.

Tämä tarina nyt vain siksi, että eiväthän suomalaiset rupea Pakkasukon kanssa vehkeilemään. On jo aikaisemmin tultu tarpeeksi tutuiksi. Joulupukki ei kuitenkaan huolestu ollenkaan. Huomisiin uutta asiaa sitten.

Kalenteriluukku 19: Metsätie 1B

Lauantaina 19. Joulukuuta 2015

Mennäviikolla oli Korvatunturin koulun Joulujuhlia harjoiteltu moneen kertaan. Ohjelmassa piti olla teatterinäyttämöesitys ja että myös kuoro- ja yksinlaulua. Teatteriesityksen aihe oli tällä kertaa, Joulupukin juhlavastaanotto metsän eläimille. Oli se kuitenkin vaikeaa harjoitusta. Ensin tietty piti joku saada näyttelemään Joulupukkia. Eihän Pukki itse voinut näytellä Pukkia. Mutta hyviä ehdokkaita oli vaikea löytää. Piti olla vähän Pukin näköinen ja omata tiettyä arvokkuutta käyttäytymisessä. Useimmat Joulutontut olivat aivan liian pieniä, ja sitä arvokasta käyttäytymistä osasi tuskin kukaan. Viimein ilmoittautui Alvari-Tonttu, jo itsekin pitkälti yli sata vuotta vanha, ja siten kyllä arvokas Pukin rooliin, mutta hän kun ei kuullut mitään. Ei siis oppinut vuorosanoja. Sitten sen jälkeen hän ei oppimastaan enää muistanut mitään.

Samanlaista sekoilua oli myös metsän eläimien esittäjien hakeminen. Ihan siinä riitaa tuli, kuka sai esittää mitäkin eläintä. Kuten sutta, kettua, ahmaa, näätää, saukkoa, oravaa, metsoa, teertä, riekkoa, ja suulasta suokanaa. Ja vaatetus varustus piti hankkia, että olivat uskottavan näköisiä. Kyllä siinä menivät Tontut ja varustukset sekaisin. Turkit ja höyhenet pöllysivät. Hirven esittäjäksi ei löytynyt yhtään tarpeeksi isoa Tonttua.

Kuoro- ja yksinlauluesityksiin nuoremmat Tontut olivat liian ujoja. Jännitti aivan liikaa. Tähän ilmoittautuvatkin muutamat vanhemmat rohkeammat Tontut. Muistivikaiset karsittiin pois, koska tietty laulujen sanathan pitää muistaa, ainakin jotenkin sinnepäin. Muutenhan laulu on aivan hiljaista. Vaan vanhemmilla Tontuilla oli kaikilla aivan liian möreä ääni. Sehän ei sopinut heleisiin Joululauluihin ollenkaan. Pikkulapsia pystyi sellaisella möreällä äänellä pelottelemaan.

Niin kuin olette saaneet kertomastani tietää, ei ole Joulujuhlan harjoittelu helppoa Korvatunturilla.

Joulupukki vain antaa seuraavan neuvon. Kun ihan itse Koulun Joulujuhla on meneillään, ja tulee oma vuoro esittää joku laulu, tai näytelmässä vuorosanat, niin vaikka on kuinka jännittävää, niin ei pidä unohtaa hengittämistä, ainakaan pidemmäksi aikaa. Että semmoista tällä kertaa.

Kalenteriluukku 20: Alankotie 59C14

Sunnuntaina 20. Joulukuuta 2015.

Aina kerrotaan Korvatunturin tarinoissa paljon tontuista mutta harvemmin Joulumuorista, vaikka ilman häntä moni asia olisi paljon huonommalla tolalla, tai ei olisi ollenkaan. Joulupukki nyt ei kuitenkaan voisi Joulumuoria unohtaa. Niin paljon on Pukki vuosisatojen aikana kokenut ja kestänyt.

Tavatessaan silloin aikoja sitten tuon lettipäisen tytön, ei Pukki vielä aavistanut miten itsepäinen tuo oli. Vaikeata oli joskus yhdessäolo. Mutta aikojen kulussa osoittautui tuo tyttö erinomaiseksi asioiden ja toiminnan järjestelijäksi. Joulumuori järjesti kaiken Korvatunturin toiminnan. Tontut kukin tiesivät Joulumuorin ohjaamana tehtävänsä, ja vain siten pystyi Pukki kaikille maailman lapsille, jotka häneen uskoivat, lahjat valmistamaan ja jakamaan. Pukki sai näin aikaa miettiä todella tärkeitä ja suuria asioita.

Tonttujen lisäksi Joulumuori hoiti myös porojen kasvatuksen , koulutuksen ja hoidon. Poroja tarvittiin moneen menoon, erityisesti Jouluaattona. Joskus kuitenkin joku tottumaton nuorempi poro, kuten Pekka-poro, kuulemma oli Saunakalliossa ottanut vapauden mennä Teboilin huoltoasemalle vettä juomaan. Pukki oli siitä vähän hätääntynyt, mutta löysi Pekan sieltä juuri tutkimassa ihmeellistä sihisevää laitetta, jolla Pekka sai hyvin vaikun pois korvista.

Hankalaa oli hieman se että Joulumuori usein pyrki valvomaan Pukin tekemisiä matkoillaan. Aina oli Joulumuori kyselemässä, että missä oli oltu ja mitä tehty. Varsinkin jouluaaton myöhäisillalla tai Joulupäivän aamuyöstä Pukin palaaminen valvottiin tarkasti. Ei saanut missään tapauksessa Pukki mennä hoidattamaan väsyneitä jalkojaan Samperin Savottaan, vaikka se juuri ennen viimeistä etappia sopivasti sijaitsee. Vaikka jalkojen hoidattaminen tervalla ja erilaisilla mikstuuroilla yleisesti, jo vanhemman miehen kyseessä ollessa, kansanterveydellisesti hyväksyttävää olikin. Pulkka-ajelulla syntynyt kurkkukipukin ja nenän puolittainen jäätyminen piti hoitaa pois. Jos Pukki sinne Samperin savottaan pidemmäksi päiväksi jäi, niin kyllä tuli kotosalla tunturissa selittämistä.

Mutta suurin piirtein ja kaikki yhteenlaskien oli Pukki kuitenkin hyvin tyytyväinen elämäänsä Joulumuorin kanssa. Hyvästä pitää aina maksaa. Jatkuu huomenna.

Kalenteriluukku 21: Metsätie 3

Maanantai 21. Joulukuuta 2015.

Korvatunturin Joulusauna onkin monella lailla erilainen tavallisten etelän perheiden joulusaunasta. Ensinnäkin se on eri aikaan. Etelän perheet käyvät joulusaunassa Jouluaattona, ennen kuin Joulupukki tulee. Siellä saunassa sitten jutellaan viimeiset asiat, ollaan tosi kilttejä, jos se enää mitään auttaa, ja jännitetään Pukin tuloa. Kaikki saunojat hangataan vampulla puhtaaksi, niin että posket punoittavat. Ja vihdalla hakkaavat toisiaan. Sauna on usein niin kuuma, ettei saunatonttua näy missään. Ja tietysti tontulle on liikaa melua.

Korvatunturin Joulusauna sitä vastoin alkaa vasta toisen Joulupäivän iltasella, kun Pukki on palannut takaisin tunturiin ja sitä ennen kiivennyt Ameriikan mantereen viimeisistäkin savupiipuista läpi puukamiinan kautta olohuoneisiin, ja jättänyt lahjat sinne. Tuo savupiippujen kautta pujottautuminen on aikojen kulussa käynyt Pukille raskaaksi, kun vatsan ympärys on kasvanut. Eli, Toisen Joulupäivän iltana saunotaan Korvatunturilla. Pukilla on erikoispaikka lauteilla, lähellä kiuasta ja vesipaljua, koska Pukki on niin savusta ja noesta musta. Tarvitaan monta tonttua kiilloittamaan Pukin nahka. Joulumuori taas ihmettelee kauempaa, että missä aikuinen ihminen on taas , niin kuin aina tapahtuu joka vuosi, sotkenut itsensä noin mustaksi. Toinen erilaisuus on saunan koko ja saunojien määrä.

Etelän saunoissa kävijöitä on vähemmän ja saunat pienempiä. Saunomassa on perhekuntia, tai parhaimmillaan maataloissa koko suku. Mutta Korvatunturin saunassa on väkeä kuin suuremman kaupungin rautatieasemalla juhlapyhän alla. Saunan kiuas on monen kivikuution kokoinen, sitä on lämmitetty monta päivää etukäteen. Kiukaan ympärillä seisoo kymmenen isoa puista vesisaavia lämpenemässä , peseytymistä varten. Löylyn heittäjinä toimivat viisi kokenutta vanhempaa Saunatonttua. Kun ensimmäiseltä loppuvat voimat, ottaa seuraava tonttu löylykuupan käteen ja jatkaa. Saunatonttujen tehtävä on varmistaa, ettei kukaan kylmety saatikka palellu saunassa.

Ja sitten…. kiukaan ympärillä riittää täysympyrässä lauteita alhaalta alkaen , aina ylöspäin hämärään, ettei edes kaikkia rivejä näe. Ja lauteet täysi tonttuja, sata päin, kukin omalla paikallaan sen mukaan , kuinka paljon lämpöä kestää. Kaikilla on tonttupipo päässä, ettei pää saa liikaa kuumaa, se onkin viisasta.

Hieman sivummalla matalilla lauteilla istuvat porot, siis ne jotka haluavat Joulusaunaan. Kaikki eivät halua. Poroilla on ensin hauskaa löylyssä, koska paksu karva eristää lämmön, mutta sitten , vähän ajan päästä yksi toisensa jälkeen kiireesti vilahtavat lumihankeen. Jatkuu huomenna.

Kalenteriluukku 22: Metsätie 7B

Tiistai 22. Joulukuuta 2015

Miten Joulupukki ehtii Jouluna joka puolelle? No se on vähän ihmeellinen ja vaikeasti ymmärrettävissä oleva asia. Tässä onkin monta seikkaa, jotka kannattaa yrittää pitää mielessä samanaikaisesti. Ensimmäinen seikka on maapallon pyöriminen…… jaa, että mitenkä se liittyy Pukin ehtimisiin. No Jouluaattopäivähän, niin kuin kaikki päivät , alkaa Havaijilla. Katsokaapas kartasta, missä Havaiji on. Siellä siis Jouluaatto on paljon aikaisemmin kuin esimerkiksi Suomessa. No Pukkihan aloittaa työt tietysti Havaijilla, ja sielläkin jo aamusella aikaisin. Japanissa sitten ei ole paljoa tekemistä, koska siellä Pukkiin ei niin moni usko. Vielä vähemmän on töitä ylitettäessä suurta Venäjää. Siellä lapset odottavat Pakkasukkoa, joka tuleekin vasta Uuden Vuoden aattona. Suomeen siis ehditään ajoissa. Mutta siitä sitten alkavatkin kiireet, koska suomalaisten lasten lisäksi Euroopassa on paljon muitakin maita, joissa lapset uskovat Joulupukkiin.

Toinen seikka on se, että joissakin maissa on Pukilla apulaisia. Saksassa tulee apuun Nihti Ruprecht moneen perheeseen lahjojen kanssa. Nihti Ruprecht on vähän peloittavan näköinen ukko, ja hänellä on tapana muistaa lasten pahat teot paljon paremmin, kuin Pukki muistaa. Etelämpänä taasen Christ Kind tuo lahjat olohuoneeseen joulukuusen alle, kuitenkaan ei näyttädy koskaan, koska on niin ujo. Lapset vain yrittävät kurkkia avaimenreiästä ja ulkoa ikkunoista, että mitä olkkarissa tapahtuu.

Ameriikassa taasen on uudet haasteet, Pukki joutuu kiipeilemään kattojen räystäitä pitkin ja änkeämään itsensä savupiipuista lahjoja jakamaan. Mutta tässäkin asiassa taas maapallon pyöriminen auttaa. Jouluaattoiltahan on Ameriikan mantereella tunteja myöhemmin kuin Suomessa. Ameriikan kiertueella Joulupukki aina laihtuu. Johtuu tuosta ylimääräisestä kiipeilystä.

Kolmas seikka on oikeastaan kaikkein tärkein.

Joulupukki varmasti ehtii vierailemaan kaikkien niiden lasten luona, jotka Pukkiin ja Korvatunturin olemassaoloon uskovat. Tai ainakin Pukki ehtii tuomaan lahjat eteiseen tai pihalle, jos on oikein kiire. Ei pidä pettyä, jos Pukki ei ehdi sisälle asti juttelemaan. Mutta ikkunasta kannattaa Aattoiltana aina kurkkia, josko näkyisi Pukin lyhty tai poro pihamaalla. Jatkuu huomenna.

Kalenteriluukku 23: Kiulukuja 5

Keskiviikko 23. Joulukuuta 2015

Aatonaaton aamusesta lähtien vallitsee Korvatunturilla kova häly ja hermostuneisuus. Tontut ryntäilevät sinne ja tänne, kukin hänelle annettujen tehtävien mukaan. Poroja ajetaan kokoon ja parhaassa kunnossa olevia valjastetaan rekien eteen. Tänään niille syötetään voimien lisäämiseksi vielä erikoisannokset hehkujäkälää ja hunajaheinää. Sitten ne juotetaan tunturin juurella virtaavalla purolla. Porotkin tuntuvat olevan hermostuneita ja kuopivat maata päristävät neniään. Pientä tappelunnujakkaakin joku sarvipää yrittää.

Juuri tänä päivänä osoittautuu Joulumuorin järkeily- ja järjestelykyky mitä tärkeimmäksi. Kaikille tontuille on hän antanut tarkat tehtävät, joita ne kiireen päälle täyttävät. Jos jokunen tonttu unohtaa vilinässä tehtävänsä, ryhtyy kesken kaiken leikkimään kaverin kanssa, tai muuten hälinässä sekoaa askelissaan, niin tikkana on Joulumuori paikalla häntä ojentamassa oikeisiin töihin. Onhan tietysti ymmärrettävää, että aivan pienet tontut lapsellisuuttaan unohtavat työnsä ja voivat jäädä jopa muiden jalkoihin. Ja taasen aivan vanhat tontut voivat harhailla ympäri Korvatunturia, ja muistella, että mitä nyt pitikään Aatonaattona näin tehdä, ihan vaan sen takia, että ei enää muista. Mutta sellaista se on.

Joulupukki voi näin ollen itse rauhassa keskittyä ajattelemaan isoja ja tärkeitä asioita, tarvitsematta puuttua kaikenlaisiin pieniin yksityiskohtiin.

Monta on työtä tänään tehtävä. Kaikki lahjat paketoidaan, niitä verrataan ultraääniskannerilla saatuihin toivomuskirjeisiin. Ne varustetaan lahjansaajan nimellä ja osoitteen antavalla viivakoodilla. Sitten on tärkeää , että ne lastataan oikeisiin rekiin. Jos siinä tapahtuu virheitä, niin aattoiltana Joulupukilla on vaikeata selitellä, miksi pikku Pinjan paketista tuleekin esille iso kirves. Ei semmoinen huolimattomuus käy.

Juuri tällaisena päivänä jakaa Joulumuori puuroa ja hilloa sellaisella isolla padalla, jossa on sukset alla ja jota poro vetää. Näin ei yhdenkään tontun tarvitse keskeyttää työtään. Jokaisellahan on oma puulusikka vasemmassa takataskussa, kuten muistatte. Tähän työhön valittu poro ei saa olla erityisen perso puurolle, jollaisia monet porot ovat. Pukkikin kyllä pitää puurosta ja hillosta. Jatkuu huomenna, jos Joulupukki ehtii, voi olla kiirettä.

 Kalenteriluukku 24: Loutinkatu 26

Torstai 24. Joulukuuta 2015

Nyt mentiin! Näitä viimeisiä rivejä kirjoittaa Pukki aivan pimeässä, tuskin näkee mitään, noin kolmen aikaan aamuyöstä. Tontut vetää unta, kuorsaus järisyttää Korvatunturia ja ympäristöä. Petilaverien puuruuvit ovat kovalla koetuksella. Nitisee ja natisee. Ja kiinalaiset ihmettelevät hiekan varinaa.

On aivan sääli kajauttaa tontut kohta kaikki hereille ja matkaan. Jokainenhan meistä tietää, miten makoista tuo aamu-uni on.

Joulumuorin pata kuplii kuumaa puuroa. Iso kauha on hänellä kädessä, ja tuima ilme silmissä. Siihen ei kannata väliin mennä, mitään korjaamaan tai huomauttamaan. Tässä viimeisessä hetkessä ei pidä enää pilata mitään. Eikä ole Joulumuori kyllä koskaan pilannutkaan, on aina ollut tarkka ja huolellinen.

Ne tontut, jotka ovat yön yli pidätelleet hermostuneita poroja rekien edessä, päästetään nyt yöpuulle, ensin maha täyteen kuumaa puuroa, ja nukkumaan.

NYT……sitten, kun Joulupukki puhaltaa aamuherätystorveen, mitään ja ketään ei voi enää pidätellä. Kaikki ryntäävät tehtäviinsä ja matkaan. Havaiji, Eurooppa, Suomikin, Ameriikka vai mitenkä päin se oli! On tosi hyvä, että vanhemmat kokeneet porot osaavat asiansa, mihin ensin mennään ja mihin sen jälkeen. Pukilla itsellä ei aina ole ihan holttia suunnasta, koska miettii isompia asioita.

Hyvää Joulua kaikille, ja jos Iso Etelän Tähti sanomaansa suo, ja, mikä tärkeintä, ihmiset sen sanoman myös ymmärtävät, niin Joulupukki kertoo taas vuoden päästä. Jatkuu ensi vuonna.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

.