Joulupukin tarinat 2017

Joulupukki on taas luvannut kirjoittaa pienen tarinan joulukuun jokaisena päivänä, ensimmäisestä päivästä aina jouluaattoon asti.

Korvatunturin tarinoita, niin kuin Joulupukki ne muistaa.

Koululaisilta on myös tullut kysymyksiä joihin pukki vastailee.

————————————————————————————-

—————————————————————————–

Kalenteriluukku 1:  Loutinkatu 92

Perjantaina 1.päivä Joulukuuta vuonna 2017

Saunakallion Saunanlaudealustonttu välittää tässä taasen Korvatunturilta asioita.

Hoilaa hoilaa vaan, ja terveiset täältä Korvatunturilta. Meinasi Joulupukilta lipsahtaa tuo kesätorkahdus pitkäksi ja melkein tämä tarinan kertominen myöhästyä. Joulumuori se pyörii hiilenä keittiössä, mutta ei sitten herättänyt ajoissa, kaiken pitää itse huolehtia, heräämisenkin.

Sen minkä tässä muisteloitani selvitän, kirjoittelen taasen tähän Saunakallion kummalliseen sähköiseen postilaatikkoon. Kaikkea sitä nykyään onkin keksitty. Mutta tapahtumia muistuu varmana Korvatunturilta, ja joitakin tärkeitä myös Saunakalliosta, mitä tontut ovat raportoineet, ja sitten vielä juttuja tontuista ja tietysti Joulumuorista. Semmoista tietysti vain, mitä uskaltaa kertoa. Niin, ettei tule mitään pidempää selkkausta. Lyhyisiin on totuttu.

Koululaisilta on taasen tullut kysymyksiä. Näihin Pukki vastaa, tai Saunatonttu, jos tietää.

Jatkuu huomenna, jos Pukki ja Saunakallion Saunatonttu muistavat.

 

Kalenteriluukku 2:  Saunaniitynkatu 3

Lauantaina 2.päivä Joulukuuta vuonna 2017

Heti näin alkuun täytyy taas puuttua Saunakallion lasten koulumatkoihin, koska tontut ovat siitä raportoineet. Monenlaista tonttuilua ovat taasen tänä kouluvuonnakin nähneet.

Erityisen usein ovat autotonttuilijat liikkeellä. Aivan liian kovaa vauhtia ajavat.

Koulutonttuilijat ajelevat polkupyörillä pimeän ja hämärän aikana hyvin valoilla, se on nyt opittu, mutta kurvailevat esimerkiksi Metsätiellä edestakaisin uukkareita ja kahdeksikkoja jopa aivan Vihtapolun mutkankin kohdalla. Jaloin kulkevat pikkuisimmat tonttuilijat heiluvat tien puolelta toiselle ja retuuttavat toisiaan. Se on turhaa ja vaarallista tonttuilua. Vanhempien kyllä täytyy tästä lapsia ojentaa mutta myös huolehtia, että kaikissa pyörissä on valot, ja että niitä valoja pimeällä käytetään.

Todellisena vaaran osapuolena ovat edelleen monet aivan liian vauhdikkaasti ajavat autoilijat. Vaikka Joulupukki tästä asiasta jo viime vuonna huomautti. Jo aikoinaan Korvatunturin poroajokoulussa opetettiin, että poro pitää pystyä pysäyttämään sillä matkalla, jonka ohjastaja näkee ja poro osaa jarruttaa. Samoin pitää poron vauhti himmata melkein seisaalleen, kun tiellä näkyy tonttuilevia lapsia. Nehän voivat yhtäkkiä intoontua ryntäämään poikkisuuntaan poron eteen. Samat säännöt pätevät myös autoilijoille. Mutta kun ei autoilijan humeetissa näytä olevan ymmärrystä, tai se ajoittain himmenee. Vai onko se etelän ihmisen kiire niin kova. On kyllä itse tehty kiire.

Koululta sitten ekaluokkalaiset kysyvät, että montakos tonttua Pukilla on ja että onkos Joulupukki jonkun isä. Hetipä hyvät, mutta vaikeat kysymykset. Pukki on niin vanha ettei oikein muista tällaisia asioita. Tonttuja tulee koko ajan lisää, eikä niitä pysty Pukki enää laskemaankaan. Ja että onkos Pukki jonkun isä, niin ei sitäkään Pukki enää muista. Pukki on tätä asiaa joskus Joulumuoriltakin ihan kysynytkin, mutta oli kai huono aika kysyä. Pukki sai vain siivousrätin käteensä. Joulumuori akäisesti sanoi, että jos et enää näitä muista, niin eipä tarvitse enää tietääkään. Juu, näin se meni.

No se tästä asiasta. Huomenna jotain muuta, jos miten Joulupukin ja Saunatontun muisti pelaa.

 

Kalenteriluukku 3: Tuluskuja 3

Sunnuntaina 3. päivä Joulukuuta vuonna 2017

Noihin eilisiin kysymyksiin Metsätien Saunatonttu sanoo, että ei tiedä asioista yhtään mitään.

Etelässä ihmiset luulevat, että Joulun mennessä ohi ja Joulupukin palatessa Korvatunturille palaisi rauha ja laiskottelu ja Pukki ja tontut aloittaisivat heti pitkän lepäilyrupeaman. Mutta eihän näin ollenkaan ole, ehei ehei.

Kuten joka vuosi, niin myös viime vuonna, oli siinä lahjojen jaossa kauhea kiire ja tohina. Joulupukki tietysti osasi työnsä, samoin avustavat matkatontut ja porot, erityisen hyvin johtoporo Pekka. Lahjalistat ja muut notiisit olivat hyvät, mutta sellaisessa kiireessä aina sattuu virheitä. Niinpä viisivuotias Kalle Saunakalliosta sai lahjaksi halkomakirveen. Taasen Mättösen äiti sai parranajokoneen (??) ja Jounin iskä punaiset sukkahousut, joissa sydänkuvioita. Japanilainen Eisaku Takahashi Osakassa sai rullan lakritsia ja luuli, että se on nauha ikkunan tiivistykseen. Kun ei ollut koskaan nähnyt ja maistanut elämässään lakritsia. Vihertävän täti Loutista sai lahjakseen ja kauhukseen hirvikiväärin. Taisi loukkaantua asiasta, kun syö vain juureksia, ja teki asiasta poliisi Pampulle valituksen. Huomenna näistä asioista lisää.

Koululta taasen joku utelias kysyy, että paljonkos Pukilla on rahaa. Tätä Pukki varsin itse kävi Korvatunturin Rahapajan kasööriltä kysymässä. Nuuka Tonttu kuin mikä. Vastaus oli että rahaa on paljon, ihan kasoittain. Korvatunturilla näet rahat tehdään itse. Rahakammari, jossa tietty iso lukko oven päällä, on aivan änkeämällä täysi. Niin, että eipä hätää tämän asian kanssa.

 

Kalenteriluukku 4: Metsätie 1B

Maanantaina 4. päivä Joulukuuta vuonna 2017

Eilen kirjoitin noista lahjasotkuista. Sehän aiheutti – niin kuin joka vuosi – paljon työtä ja omien jälkien korjailua. Kuten viime vuonna kerroin, kirjasivat kirjanpitotontut kaikki Korvatunturin tapahtumat – hankinnat, raaka-aineet, tuotannot ja toimitukset – ylös kosmoskynällä mustiin vahakansivihkoihin. Näin on tehty satoja vuosia, että järjestys säilyy. Mutta nyt täytyi taas korjata kirjanpitoon uusiksi myös nuo vääriin osoitteisiin toimitetut lahjat. Tai sitten jos ne vaihdettiin tai palautettiin, niin sekin piti kirjata ylös mustiin vihkoihin. Vihertävän tädin valituskirjekin liimattiin vahakansivihkoon säilytettäväksi. Näin syntyi jo aikoinaan niin sanottu kaksinkertainen kirjanpito ja tilinpito.

Mutta nyt tuleekin Pukille mieleen se, että jos lapset lähettäisivät lahjatoivomuksensa Joulupukille hieman aikaisemmin, ei siis aivan viime tingassa. Niin silloin varmasti sattuisi tällaisia lahjojen vaihtumisia vähemmän.

Kirjanpidosta näkyy muuten myös, että poliisi Pamppu apulaisineen nouti Vihertävän tädiltä hirvikiväärin pois. Hänellä kun ei ollut aseenkantolupaa. Ja se myöhemmin huutokaupattiin, oikean vastaanottajan osoitteen puutteessa.

Lapset taasen kysyvät, että käykö Joulupukki lääkärissä. No ei ole pukkimuistiin lääkärissä käyty. Mutta sen sijaan muutaman kerran vuodessa käy Samperin Savotalla jalkoihinsa linimenttihoitoa saamassa. Katsokaapas opettajan kanssa yhdessä, missä on tuo Samperin Savotta. Ei ole kaukana Korvatunturilta.

Huomisiin sitten.

 

Kalenteriluukku 5: Saunakalliontie 3

Tiistaina 5. päivä Joulukuuta vuonna 2017

No johan on kumma kysymys taasen, että osaakos Pukki kiivetä takan päälle. Johan on. Mitäs varten Pukin pitäisi takan päälle kiivetä. Kissathan sinne menevät lämmöstä nauttimaan. Tosin on kysymyksessä juontakin. Ameerikan mantereella, jossa Pukki Jouluaattona ihan viimeiseksi käy, niin siellä Pukki usein tulee savupiipusta alas ja jättää lahjat takan eteen. On pölyistä hommaa. Pukin mielestä on eri hauskaa kiipeillä katoilla. Mutta palattuaan sen jälkeen Korvatunturille, niin mites joka vuosi käy. Joulumuori sättii Pukin, että taas ovat vaatteensa ihan mustia. Aikuisella miehellä.

Sitten taasen kysytään ekaluokalta, että käykös Pukki kaupassa. No ei käy Pukki usein kaupassa, paitsi…………. kun saa tietoonsa, että lähikylän kauppiaalle on tullut uusia tuoreita possumunkkeja ( jossa hilloa sisällä….hih…hih ). Silloin on Joulupukin pakko lähteä asioimaan kauppiaan luona. Mutta! Näinkin hienolla possumunkkijutulla on oma huono puolensa. Joka kerta Joulumuori huomauttaa, että tuolla munkkimahalla ja menolla ei Ameerikassa pian enää roikuta ihmisten talojen savuhormeissa. Juuri näin Pukilla vähän katumuksen häivähdys häivähtää.

Huomenna sitten lisää muita asioita.

Kalenteriluukku 6: Vehkatie 52B

Keskiviikkona 6. päivä Joulukuuta 2017

Tänään muistelee Joulupukki Suomen itsenäisyyspäivää, tai itsepäisyyden päivää. Sehän on melkein sama. Suomen ja Korvatunturin itsenäisyys tarkoittaa sitä, että voi itse päättää, mitä omissa asioissaan tekee. Tietysti niin kauan, kun ei tee vääryyttä tai haittaa jollekin toiselle.

Joulupukki on aina tottunut itse päättämään, miten Joulun asiat hoidetaan ympäri maailmaa. Tosin pyrkii Joulumuori sekaantumaan niihin ja näihin yksityiskohtiin Korvatunturin asioissa. Mutta nämä ovat sivuseikkoja.

Sen sijaan muistaa Pukki hyvin vanhoilta ajoilta Nårdlandin ja Thorin miehien käynnit Korvatunturilla – Ruåtsin tuntureilta tulivat – siihen aikaan kun kauppatie Vienan merelle oli vilkkaasti kuljettu. Pyrkivät nuo ojentelemaan Joulupukin toimia ja ahdistelemaan Pukin itsenäisyyttä.

Jälkeenpäin – sata vuotta myöhemmin – taas Vienan puolelta oveluudella ja sittemmin myös ruutipanoksia jytkäyttelemällä yrittivät Korvatunturia valloittaa. Siihen pantiin vastus. Kaikille itsepäisille tästä puolustustyöstä tulkoon kiitos.

Illansuussa Pukki ja Joulumuori panevat sitten parempaa vaatetta päälle. Joulumuorillakin kukkaisleninki päällä, koska voivathan siellä televisiossa nähdä toiseenkin suuntaan. Joulumuori on keittänyt kahvit ja tuonut pehmeätä pullaa, jossa sokeria ja mantelirouhetta päällä. Siirrytään juhlallisesti television eteen katselemaan, kuinka Suomen presidentti ravistelee ja puristelee ihmisten käsiä kahden tunnin ajan. Miehet siellä televisiossa keikkaavat hassut pingviinipuvut päällä, kaikilla samanlaiset. Mutta rouvilla sen sijaan mitä ihmeellisempiä röyhelöitä ja puuhkia. Puuterintuoksu tulee ihan Korvatunturille asti. Mitään asiaa ei tuossa kokouksessa tunnu olevan, arvostelevat vain toistensa vaatteita.

Sama kumma juttu joka vuosi. Jaa, niin. Sotaväen torvisoittokunta soittaa siellä. Se on hienoa musiikkia se. Joulupukkia ei ole koskaan kutsuttu noihin juhliin. Pistää mietityttämään.

Koululta taasen kysyttiin, että mitä Pukki syö. No Pukin mahasta tunnistaa ainakin sen, että paljon syö. Joulupukki on ihan kaikkiruokainen. Lihat, kalat, perunamuhennokset, kaikki maistuu. Ja salaattiakin, jos Joulumuori pakottaa.

Huomisiin sitten.

 

Kalenteriluukku 7: Alankotie 44

Torstaina 7. päivä Joulukuuta 2017

Koululla taas on kysytty, että mitä porot syövät. No tähän osaa Saunatonttukin vastata. Nehän syövät pääasiassa jäkälää. Mutta myös marjojen varpuja. Herkkuruokana ne pitävät porkkanoita, nauriita ja omenoita. Jos poroja näin juhlapäivinä ruokitaan. Kerran yhtenä kesänä sattuivat ne syömään Joulumuorin salaattimaan ihan mullalle. Siitä ei hyvää seurannut.

Saunatonttu muistelee että aina Helmikuun lopulle asti menee, kunnes saadaan kaikki viime Joulun lahjojen vaihdot ja lähettämiset oikeisiin osoitteisiin hoidettua ja kirjanpito mustiin vahakantisiin vihkoihin korjattua. Maaliskuulla rakennetaan jokavuotinen suuri pulkkamäki Korvatunturin pohjoisrinteeseen. Pohjoisrinteeseen sen takia että siellä säilyi lumi aina heinäkuulle asti. Pulkkamäessä laskettelu kuuluu tonttujen mieliharrastuksiin. Lasketteluvälineinä käytettiin poroilta lainattuja pulkkia, ahkioita ja lisäksi joululahjoista ylimääräisiksi jääneitä kelkkoja. Jopa sellaisia, joissa oli ratista käännettävä etusuksi.

Pulkkamäki on ainakin yli kilometrin pitkä. Siinä on monta vaarallista kurvia ja huiman nopeita jyrkästi alas viettäviä suoria. Mäki päättyy kurun pohjalla olevaan vastamäkeen. Näin ei liian monta tonttua katoa vauhdissa toiseen tunturiin.

Joulupukkikin laskee aina muutaman kerran mäkeä. Pukilla on erikoisvahvistettu isompi pulkka, koska Pukki on hieman tukevampi ja painavampi, kuin tontut. Pukin pulkassa ei ole rattiohjausta, siksi siinä mennnäänkin joka kerta niin sanotusti Herran huomaan. Pukin elopainon takia vauhti pulkkamäen alaosassa on aivan älytön. Joka kerran menivät kurvit suoriksi, pienemmät näreet ja vaivaiskoivut katosivat sen tien maisemasta. Ja lopuksi alhaalla kurussa vastamäessä syntyi valtava monttu. Se oli jarrutusmonttu se.

Kalenteriluukku 8: Vihtakatu 32

Perjantaina 8. päivä Joulukuuta 2017

Hauskaan hommaan ja myös hyödylliseen, ryhdytään taas huhtikuulla. Aurinko jo antaa pitkää valoa päivittäin, mutta ei vielä lämpöä. Suurin tonttujoukoin lähdetään Onkimajärven jäälle talvikalaan. Näin tehdään usein koko huhtikuun ja toukokuun ajan, joskus useammankin päivän retkiä. Tällöin yövytään laavuissa tai lumimajoissa. Kalan tuloa ei voi estää, eikä se koskaan pilaantunutkaan, koska jäätyi heti. Isoissa puusaaveissa sitten viedään saalis Joulumuorille.

Kalastetaan avannoista pilkkimällä, tai sitten laitetaan verkot veteen.

Onkimajärven jää on tuohon vuodenaikaan yli metrin paksua. Pilkkiavantojen poraamisessa on kova työ, iltaisella poraajilla hartiat jomottavat. Pukin pajalla on tehty iso pora eli kaira. Kairan pyörittämiseen tarvittiin monta tonttua. Vain vahvimmat tontut jaksoivat porata, pienet tontut olivat vain tiellä ja jaloissa. Ja reikiä tarvittiin monta, niin kuin oli monta tonttua onkimassa. Samalla reiällä syntyi heti riita, siksi jokaiselle onkijalla piti porata oma reikä.

Hurjempaa touhua on verkkokalastus kun järvi on jäässä. Verkkoa varten hakataan kaksi isoa avantoa jäähän, noin viidenkymmenen tontunloikan päähän toisistaan. Avantojen tekoon käytetään isoa jäähakkua elikkä tuuraa. Monasti tapahtui, että kun avannon pohja saatiin vihdoin puhkaistua, ja vettä purskahti avanto täyteen, niin silloin lipsahti tuura hakkaajan väsyneestä kädestä. Näin tuura katosi ikuisiksi ajoiksi järven pohjaan. Matkassa piti siksi olla monta tuuraa.

Nyt seurasi verkkokalastuksen jännittävin asia. Oli siis hakattu kaksi avantoa. Kalaverkko ujutettiin yhdestä avannosta sisään,……. mutta se piti viedä jään alla toiselle avannolle, ja vetää verkon pää sieltä ylös. Tätä kylmää ja märkää työtä varten arvottiin tonttujoukosta yksi, jonka työksi sukeltaminen tuli. Vapaaehtoisia ei tähän työhön ilmaantunut. Arvatkaa, oliko tontulla kylmä, ilma oli pakkasen puolella aina. Sukeltamisen jälkeen tonttu istutettiin heti jäälle sytytetyn nuotion ääreen kuivattelemaan ja lämmittelemään, joten eipä kellään hätää.

Semmoista se on talvikalastus.

Kalenteriluukku 9: Siltakatu 70

Lauantaina 9. Joulukuuta 2017

Nythän Joulupukki muistaakin tuosta verkkokalastuksesta tähän väliin, että kerran ilmoittautui tuohon sukeltamiseen vapaaehtoinen tonttu. Se tapahtui muistaakseen edellisen vuosisadan vaihteessa, ennen isoa kapinaa. Sehän tapahtui niin, että Oiva -tonttu, jo vanha iältään, oli jo vuosia ollut kuuro. Nyt sitten juuri ennen sukeltamistyön arpomista, onneton meni ja nosti kätensä ylös. Hän ei ymmärtänyt mistä puhuttiin, koska ei kuullut mitään. Ja kätensä hän nosti ylös siksi, että kainalon alta oli yhtäkkiä alkanut kutiamaan, ja tietysti piti kainaloa raappia. Kyllä syntyi sillä kertaa muiden tonttujen joukossa suuri helpotus.

Tästä tapauksesta voisikin sanoa kaikille lapsille opetukseksi. Kannatta aina harkita koska alkaa raapimaan kutinaa ja mistä kohdasta, ja että kuka näkee. Ettei synny väärinkäsityksiä.

No johan koululta taas kysytään, että mitäs Joulupukki tekee kesällä. No kesällä onkin todella vähemmän tehtävää. Silloin Pukki enimmäkseen loikoilee Korvatunturin kupeessa. Useimmiten etelärinteessä, jossa aurinko parhaiten lämmittää. Pukki pitää pitkät kesälomat ja ottaa pitkät kesänokoset. Varsin kesällä kannattaa pysyä poissa Joulumuorin silmistä. Joulumuorilla kun on sellainen tapa, että heti keksii toimettomalle jonkun turhan siivoustyön.

Huomenna jatkuu.

Kalenteriluukku 10: Metsätie 14B

Sunnuntaina 10. Joulukuuta vuonna 2017

Ekaluokkalaiset kysyvät, että käykös Pukki kaikissa maissa ja että osaakos Pukki lentää. No Pukki käy kaikissa niissä maissa, joissa lapset tietävät, että Joulupukki on olemassa ja että nämä lapset – ja myös tietysti aikuisetkin – Pukille Korvatunturille toivekirjeitä lähettävät.

Saunatonttu tässä muisteleepi, että suuri lumilinna rakennettiin aina maaliskuulla, vaikka Joulumuori sanoi että se oli ihan turhaa työtä, ja että senkin ajan olisi voinut käyttää hyödyllisempiin töihin. Muorin morsetus ei siinä auttanut, koska Joulupukin mielestä lumilinnan suunnittelu ja rakentaminen on maailman hauskinta hommaa.

Etelän mailla Pukki ei ole nähnyt paitsi yhden lumilinnan, joka oli yhtä hieno, kuin Korvatunturin lumilinna. Se hienompi sijaitsee Kemissä.

Lumilinna rakennettiin joka vuosi Korvatunturin länsirinteeseen, koska siellä oli eniten lunta. Ensin kaivettiin hankeen syvä kuoppa. Siitä tuli niin syvä, että tonttu ei pystynyt reunan yli näkemään. Sen jälkeen leikattiin lumesta isoja kuutioita ja muurattiin niistä kuopan reunoille seinät, vinosti sisäänpäin kerros kerrokselta. Näin syntyi eskimoiden rakentaman iglun muotoinen kupoli. Kattoon jäävä reikä sitten suljettiin isolla lumikökkäreellä. Lumilinnan sisään maata vasten tuotiin ja aseteltiin havunoksia. Näin eivät sitten vaatteet kastuneet siellä loikoillessa.

Illalla sitten oli lumilinnassa kova tungos, koska kaikki tontut halusivat sinne leikkimään.

Huomenna sitten lisää.

 

Kalenteriluukku 11: Avokatu 12

Maanantaina 11.Joulukuuta vuonna 2017

Saunatonttu tietää Saunakallion Metsätiellä olevan vielä jäljellä monta vanhaa taloa, joissa on isot pihat ja tontit. Pihojen takareunalla kauempana tiestä löytyy useissa paikoissa oikein kunnollinen lehtikomposti. Sellainen komposti on monella tavoin hyödyllinen. Ensinnäkin tietysti siitä muodostuu ajan mittaan multaa, jonka voi sitten kantaa kasvismaalle. Siitä vihannekset saavat uutta kasvuvoimaa.

Mutta monesti sellaisessa kompostissa asustaa myös tonttu, jota siten Kompostitontuksi sanotaan. Näin lumen aikana voi helpostikin nähdä tontun tossun jälkiä kompostin sisään vievän suuaukon kohdalla. Ja joskus voi iltahämärissä nähdä itse tontunkin, jos jaksaa kärsivällisesti esimerkiksi keittiön ikkunasta kompostia tarkkailla.

Talven yli piilottelevat kompostissa myös muurahaiset, madot, maa-ampiaiset, hiiret ja siilit. Ne ovat Kompostitontun kavereita. Mutta ne eivät tule talvisin ulos vaan nukkuvat talviunta syvällä kompostin lämpimässä. Punaisen talon kompostissa Reetta-Rotta kasvatti poikasensa viime kesänä.

Koululta taasen kysytään uteliaana, että onkos Pukilla tekoparta. No johan on kysymys. Ei tietenkään ole. Kukas tuollaista voi edes epäillä. Saunatonttu tässä vain neuvoo, että ei ole ollenkaan suositeltavaa mennä nykimään Pukkia parrasta. Voi tapahtua kummia.

 

Kalenteriluukku 12: Avokatu 20

Tiistaina 12. Joulukuuta vuonna 2017.

Vihtakadun koululla ja lastentarhassa kuulemma asustaa Koulutonttu. Koulutonttu on aikoinaan hoitanut Korvatunturilla kirjoitus- ja laskentatöitä. Siksi hän on tiedoiltaan ja taidoiltaan juuri sopiva tonttu tarkkailemaan, kuinka kilttejä ja huolellisia koululaiset ovat.

Kun oppiminen ja opetus ei oikein luista, äityy hän härnäämään ja kiusaamaan oppilaita ja opettajaa. Silloin hän pistelee oppilaita puutikulla ja repii hiuksista ja saa varpaanvälit kutiamaan. Tästä syntyy yleinen hälinä ja levottomuus. Samoin hän piilottelee koulukirjoja ja kyniä, tai piilottaa rasvaisen eväspaperin maantiedonkirjan väliin. Tunnin aikana hän käytävällä vaatenaulakossa siirtelee kaikkien kenkien, pipojen ja tumppujen paikat. Niin että niitä on siten vaikea löytää välitunnille mennessä.

Kerranpa tapahtui, että Koulutonttu ei pitänyt erään opettajan puuterinhajusta ja asetti siksi opettajan tuolille nastan. Niin…. siitä syntyi aika häly. Taasen toisessa tapauksessa tonttu oli – koska laskennan opetus oli liian pitkäveteistä hänen mielestään – täyttänyt liitutaulun pyyhkimiseen tarkoitetun sienen sitruunamehulla. No sillä tunnilla ei sitten enää laskettu turhia ynnä- ja poislaskuja.

Tämmöisiä kepposia koululaiset eivät tietystikään saa tehdä.

Mutta näistä nyt ei Joulupukki kokemuksistaan —-ei kun siis tietysti kuulemistaan Koulutontun kepposista kerro enempää.

Mutta voi vain vihjaista, että lukuisat olivat kepposet myös Pukin koulutonttuajoilta Hämeenlinnassa, joka on kuitenkin maankuuluisa koulukaupunki. Siellä Lyseostahan ovat oppia saaneet muun muassa kuuluisat Presidentti Paasikivi, Säveltäjämestari Sibelius ja yleismestari Irvin Goodman, jne. Niin ja Pukki aikoinaan tietysti. Joulupukin ikääkin ovat lapset kyselleet. Pukki on niin vanha, ettei itsekkään muista, kuinka vanha on.

 

Kalenteriluukku 13: Loutinkatu 38

Keskiviikkona 13. Joulukuuta vuonna 2017

Nytpä Joulukuun ollessa puolessa välissä on Joulupukki aloittanut kasvatuksellisen yhteistyön Kittilän poliisin kanssa. Sillä pyritään rauhoittamaan liian innokkaita Joulun alusajan juhlijoita, ja viilentämään nahisteluihin johtavia kuumia tunteita.

Kaikki lapsethan tietävät, että poliisiauton ajaessa kovalla vauhdilla kuuluu auton torvesta kova ääni, joko – ta tuu ta taa, taikka vou vou vou. No nyt kokeilumielessä Kittilän poliisi on poistanut nuo äänet ja soittaakin tilanteeseen sopivia joululauluja auton torvesta, toki yhtä kovalla äänellä.

Tästä kokeilusta on saatu jo hyviä tuloksia. Paikalle saapuvan poliisiauton soittama joululaulu ensinnäkin hämmentää tappelupukarien mielet ja sitten jopa lauhduttaa nujakoitsien ja puukkosankarien humeettikopat niin, että ryhtyvät ystävällisiksi toisilleen ja oikein joulumielisiksi ja halailevat toisiaan. Ja pyytävät jopa konstaapeleilta anteeksi turhan hälytysajon aiheuttamasta ajanhukasta ja vaivasta.

Autoilijoiden ylinopeuksiakin poliisien joulumusiikki hillitsee. Siitä muistuukin mieleen koululta kysytty, että kuinka nopeasti Pukki reellä pääsee. Porojen vetämän reen huippunopeus on taivaankannen yli ajettaessa yli valonnopeuden. Opettaja voikin selittää, kuinka nopeata on valonnopeus. Maanteillä Pukki ajelee tietysti tarkasti nopeusrajoitusten mukaisesti. Tai liukkailla keleillä vähän alle.

Huomisiin sitten.

 

Kalenteriluukku 14: Avokatu 16

Torstaina 14. Joulukuuta vuonna 2017

Saunatonttu on virittänyt tulen kellarin pannuhuoneen taakse pieneen säilyketölkkiin. Siellä tuon pienen kamiinan edessä hän usein lämmittelee. Joskus jopa käristää talon isännän kaapista hakemansa nakin. Siitä tuleekin Tontulle mieleen ekaluokkalaisten kysymys, että onkos Joulupukilla ulkosalla koskaan kylmä. No ei ole tähän asti vielä sellaista pakkasta pitänyt, että olisi Pukille kylmä tullut. Pukin talvivaatteet, lakki, takki, housut, vanttuut, ja saappaat ovat hyvin paksut ja lämpimät. J Pukki on vuosien aikana karaistunut Korvatunturin ankarissa olosuhteissa.

Lumihankien sulaessa kesemmällä ja auringon lämmön voimistuessa Joulupukki aloittaa sitten loman vieton ja lepäilemisen. Pukki huiskii tontut ympäriltään häiritsemästä. Joulumuori tietysti aina ärisee, että kyllä tässä töitä riittäisi koko joukkiolle läpi koko vuoden. Olisi pitänyt kuulemma tehdä sitä ja tätä. Mutta Pukki ei siitä välitä, vaan siirtyy tunturin etelärinteeseen loikoilemaan ja ajattelemaan suuria ja tärkeitä ajatuksia. Pitäähän niitäkin jonkun ajatella jotta kaikki Korvatunturin toiminta olisi hyvin suunniteltua. Velvollisuudet itse kullakin, ajattelee Pukki.

Kesällä aurinko paistaa läpi koko vuorokauden, heiluu ympäri taivasta viikkotolkulla, eikä käy lähelläkään taivaanrantaa elikkä horisonttia. Ja Pukin maharasva tirisee kuumuudesta, sen ihan kuulee. Aina välillä piti kääntää kylkeä, ettei nahka pala yksipuolisesti liikaa. Joulupukin suurta punaista pipoakaan ei olisi enää sietänyt pitää päässä, mutta aurinko häikäisee silmiin aivan tolkuttomasti.

Väliseen tulee Pukillekin nälkä ja silloin pitää käydä Joulumuorin keittiöllä jotain mahaa täyttävää hotkaisemassa. Siinä samassa joutuu sitten pakosti kuuntelemaan Muorin tärkeimmät asiatkin ja ajankohtaiset huolet. Mutta minkäs auttoi.

 

Kalenteriluukku 15: Loutinkatu 78A

Perjantaina 15. Joulukuuta vuonna 2017

Aina kesäisin, kun ei ollut hosumisen kiireitä, syntyivät Joulupukille ne suurimmat ajatukset. Pukki esimerkiksi ajatteli, että on erittäin edullista maailmankaikkeuden kehitykselle jos meitä maantallaajia on monenlaisia , siis keskenään erilaisia osaamisiltaan ja lahjoiltaan. Niin kaikki työ hoituu.

Niinpä jos verrattiin Joulupukkia ja Joulumuoria esimerkiksi. Joulupukki ajatteli ja päätti isot ja tärkeät Korvatunturin asiat. Niiden ajatteluun kului aikaa. Joulumuori taasen päätteli ja hoiti kaikki pienemmät asiat, ja ne justiinsa ihan välittömästi. Ei kysellyt Pukilta neuvoa, vaan teki heti. Joskus taisi lempeällä tuulella ollessaan muodon vuoksi Pukin mieltä kysyä, mutta oli jo varmaan itse päättänyt, miten tehdään.

Hiipii joskus hiljaa Pukin mieleen sellainenkin ajatus että noita isoja ja tärkeitä, oikeastaan Pukin ratkaistavaksi kuuluvia asioita ei ollut tähän asti esiintynyt. Mutta Pukki ei väliä siitä.

Mutta sitten tonttuihin.

Tontuissakin löytyi hyvin erilaisia. Tietysti oli pieniä tonttuja pieniin hommiin ja isoja tonttuja raskaisiin töihin. Pieni tonttu esimerkiksi kykeni helpostikin puhdistamaan leivinuunin tuhkat pois, koska mahtui ryömimään sisään. Tietysti vain, kun uuni ei ollut liian kuuma. Ja sitten iso vahva tonttu, jolla lisäksi sattui olemaan huonompi muisti, komennettiin hakkaamaan talven varalle polttopuita. Hän kun huonolta muistiltaan unohti lopettaa halkojen hakkaamisen iltaisin ja tulla kotiin. Niin silloin syntyi monta mottia polttopuita.

Näin oli jokainen hyödyllinen omalla kyvyllään.

Koululta taas kysyttiin, että mistäs Joulupukki saa kaikki lahjat. No tämä onkin hyvin moninainen asia. Useimmat lahjat tehdään Korvatunturilla Pukin verstaissa eli pajoissa. Siellä ahertava monet Tontut miltei ympäri vuoden. Näitä lahjoja varten hankitaan raaka-aineet jo edellisvuonna. Jotkut lahjat taasen ovat niin monimutkaisia, ettei niitä osata Korvatunturilla tehdä. Näiden lahjojen hankkimiseen Pukilla on kauppakaveri nimeltään Ali Hankkija, joka alihankkii nämä lahjat toisilta verstailta.

Tärkeätä onkin, että lapset lähettävät toivomuskirjeensä Korvatunturille hyvin ajoissa.

Huomisiin sitten.

 

Kalenteriluukku 16: Metsätie 7A

Lauantaina 16. Joulukuuta vuonna 2017

Kyllä joskus kesäisin Joulupukki on aivan tuskissaan sen takia, että Joulumuori on niin ahkera ja itsepäinen.

Oli esimerkiksi Muorin vuosikausien tinkaamisen päätteeksi vihdoin hankittu Korvatunturin asumuksen ja verstaiden ikkunoihin ihan oikeat ikkunalasit. Ilman ikkunalaseja oli tultu toimeen vuosisatoja, mutta nyt ne piti sitten saada. Huolellisesti tehden timpuritontut ne asensivat. Mutta eihän siinä kaikki. Kun lasit olivat paikoillaan, pitikin niitä alvariinsa ryhtyä pesemään ja puhdistamaan. Mukamas pölyä näkyi varsinkin kevätauringon terävästi paistaessa. Piti pestä niitä sitten keväisin, syksyisin ja tietysti Joulun aluspäivinä, jolloin oli erityisen kiirettä. Ja silloinhan oli ihan pimeää, eikä kukaan nähnyt ulos mitään. Eikä sitä paitsi aikaisemmin lasittomissa ikkunoissa ollut näkynyt koskaan pölyä.

Samoin Muorin toiveesta laitettiin mitä hienoimmat lattiat höylätystä laudasta, sitä enemmän niitä piti sitten lakaista ja pestä, ihan turhaan. Lisäksi myös hetimmiten peitettiin ne hienot lattiat Muorin ostamilla hienoilla matoilla. Oma kutoiset eivät enää kelvanneet.

Sitten heti perään kutsui Joulumuori naapuruston kammeista emäntiä kahvin juontiin ja nisuja syömään ja katsomaan ja kehumaan tuota kaikkea hienoutta. Kahvia ryystettiin niin pienistä ja ohuista porsliinikupposista, että niihin ei Pukki edes olisi osannut ottaa kiinni isoilla käsillään.

Tapahtumien näin ollessa Joulupukki sitten, löydettyään sattumoisin leipäkaapista nisupitkon, siirtyikin mielellään tunturin auringonpuoleiseen rinteeseen, ajattelemaan isoja asioita.

Nokinen kahvipannu ja iso emaljimuki oli Pukilla mukana, vanhassa vara parempi.

Noista nisuista tulikin Saunatontulle muistiin koululaisten kysymys Pukin lempiruuasta. Joulupukki on mitä suurimmassa määrin kaikkiruokainen. Mutta on kaksi poikkeusta: lipeäkala, ja silakkalaatikko, jota Pukki myös piikkilangaksi kutsuu. Parhaiten maistuu Joulupukille arkisin kaurapuuro hillon tai voisilmän kera ja juhlapäivinä riisipuuro sokerin ja kanelin kanssa. Että voi olla hyvää. Ihan nälkä tulee.

Huomisiin sitten.

Kalenteriluukku 17: Avokatu 17 A

Sunnuntaina 17. Joulukuuta vuonna 2017

No voihan hyvä tavaton. Joulupukilta näitä muistelemisia kirjoittaessaan meinasi ihan unohtua, että Joulu onkin jo ovella. Korvatunturin postin päällikkötonttu tuli juuri muistuttamaan, että voisi Pukkikin jo kiinnittää huomiota Joulun valmistelun sujumiseen. Joulumuori kuulemma käy kohtalaisen kuumana. Muorin ison puurokauhan ulottuvilla ei tonttujen kannattanut turhaa pyöriä.

Joulupukki tekikin sitten jouluvalmisteluiden tarkastuksen.

Toimiston tontut raportoivat, että toivomuskirjeitä oli tullut jo runsain määrin, mutta vihoviimeisiä mattimyöhäisien kirjeitä odoteltiin. Monia tavallisempia lahjoja löytyi tietysti Korvatunturin varastostakin, jos toivomus tulikin aivan viime tingassa. Mutta erikoisempia toiveita ei saatu enää valmistettua tai tilattua Ali Hankkijalta.

Osto-osaston tonttujen tilaamat raaka-aineet ja materiaalit olivat tähän asti riittäneet hyvin. Ja siten Joulupukin verstaan tontut olivat saaneet kaikki tähän asti toivotut lahjat valmiiksi.

Suurin tohina oli tällä hetkellä lahjojen pakkausosastolla. Joululahjapaperia oli jotenkin tilattu niukasti ja siksi sitä ei saanut tuhlata saksimalla siitä liian isoja paloja. Eri värisiä pakettinaruja löytyi riittämiin.

Lähettämön ja postituksen tontuilla tuntui olevan homma joviaalisti hanskassa. Heillä ei vielä ollut paljoa työtä. Ja pelasivatkin siksi mustaa pekkaa, tukkijätkän shakkia tai kirppua keskenään. Lahjojen osoitelistat olivat kuulemma valmiina. Ja kehuivat myös jo tietävänsä, minkä poron rekeen mikäkin lahjasäkki heitettiin.

Joulupukin ajomatkakin aattoillasta alkaen oli jo suunniteltu, siinä ei ole ollut suuria muutoksia vuosisatoihin. Osoitteita oli vain tullut enemmän.

Venäjältäkin oli taas hankittu ilmatilan väliaikainen kauttalentolupa kymmenen tuhannen tontunloikan korkeuteen, koska ensimmäiseksihän Pukki lensi Siperian yli Havaijille ja Jaappaniin. Siellähän alkoi Joulu kaikkein ensimmäiseksi. Niinhän maapallo pyörii.

Kaikki oli siis kunnossa.

Huomenna jatkuu.

 

Kalenteriluukku 18: Vehkatie 101A

Maanantaina 18. Joulukuuta vuonna 2017

Eilen kävi sitten koko Korvatunturin väki saunassa hikoilemassa ja peseytymässä. Oli sellainen lupposunnuntai.

Lunta sataa tuprutti aivan turskaleesti, ja siksi Posti-Eemelikään ei kai tullut kirjeineen ja sanomalehtineen. Tuli sanomalehdestä Pukille mieleen, kuunkierron takainen Einari Tontun kömmähdys. Hänkös innossaan aina luki lehtiä ja pienille tontuille ääneen iltasella tuvassa. Mutta näkö oli jo mennyt huonommaksi. No siitä lehdestä hän luki uutista Kemiin saapuvasta brasilialaisesta banaanilaivasta ja katseli sen kuvaa. Mutta huomaamattaan pitikin lehteä nurin päin käsissään, katseli kuvaa ja kailotti kovalla äänellään; ” jaahas, taas on sitten laiva kaatunut valtamerellä !” No tästäkös muut tontut pamahtivat nauramaan ja Einaria härnäämään, vaikka eivät itse monet edes osanneet lukea. Kyllä Pukkiakin vähän hymyilytti.

Niin mutta siitä saunomisesta piti kertoa. Joulunaluspäivistä tulisi kokemuksen mukaan kovin kiireisiä, siksi oli nyt tämän vuoden viimeinen tilaisuus heilutella vihtaa.

Pukkia siellä saunassa aina ihmetyttää, kuinka ihmeellisen seurankipeitä elukoita nuo porot ovat. Niin kuin viime vuonnakin muistan kertoneeni, heti kun laskettiin saunasta savut ulos, niin nuo porot änkesivät nytkin taas vieriviereen saunan lauteille istumaan. Tosin kiukaasta nähden kauimmaisille paikoille. Siinä sitten kieli pitkällä kuumassa kyhjöttivät. Porohan pystyy hikoilemaan vain kielensä kautta, samoin kuin koira. Ihminen taasen on kehittyneempi luontokappale, se pystyy hikoilemaan koko nahkansa kautta.

Saunatontut olivat huolella lämmittäneet uunina toimivan kivikasan. Pukin saunahan oli niin sanottu savusauna. Löylyt kyllä olivat hyvä, mutta pienenä haittana oli puuttuva savupiippu. Kivikiukaan tulesta syntyvä kaikki savu jäi pyörimään saunaan. Juuri ennen saunomista savu sitten tuuletettiin ulos pois, että siellä edes pystyi hengittämään. Mutta seinät ja lauteet olivat aivan nokiset. Siitä sitten joka kerran tontut intoontuivat leikillään tuhrimaan toisensa aivan nokisiksi. Monikin tonttu oli saunasta tullessaan mustempi, kuin sinne mennessään. Mutta puhtaampi kai kuitenkin.

Joulumuori otti asiasta kuitenkin joka kerta kierroksia, eikä meinannut vähällä antaa kaapistaan mokomille nokitontuille uusia puhtoisia vaatteita. Mutta eiväthän tontut ja Pukki tuota ainaista vaatteitten vaihtoa niin tärkeänä pitäneetkään. Kerran vuodessa juuri ennen Joulua riitti aivan hyvin.

Noista vaateista tulikin Saunatontulle muistiin koululta kysymys, että mikä on Joulupukin lempiväri. No sehän on tietty punainen, joulun väri.

Jatkuu huomenna.

 

Kalenteriluukku 19: Metsätie 3

Tiistaina 19. Joulukuuta vuonna 2017

Niin, Saunatontun piti vielä kertoa Korvatunturin hiihtokilpailuista. Toukokuussa sellaiset joka vuosi järjestettiin, koska silloin oli hyvät hankikantoset. Hankikantonen tarkoittaa, että päivällä aurinko sulattaa lumen pintaa ja sitten yöllä märkä lumen pinta jäätyy. Ja näin tapahtuu useampana yönä peräjälkeen. Lumihangen pintaan muodostuu kova kansi, jonka päällä sitten tonttu voi hiihtää, tai jopa pienempi eläin juosta, uppoamatta syvään hankeen.

Talvemmalla, ennen hankikantosia ei hiihtokilpailuja voinut järjestää, vaan ainoastaan lumitunnelin kaivuukilpailuja.

Mutta hankikantosilla sitten oli suuren kilpailujuhlan tunnelmaa. Joulupukki perinteisesti määräsi järjestettäväksi kaksi kilpailulajia. Ensimmäinen oli kahdenkymmenentuhannen tontunloikan pitkälatu tunturin ympäri. Ja toinen laji oli viestihiihto, viisi kertaa tuhat tontunloikkaa.

Pitkänladun kilpailuun osallistui noin sata tonttua eri ikäluokista, nuorimmat seitsemänvuotiaita, vanhimmat yli kahdensadan vuoden. Kävi tietysti, kuten joka vuosi. Puolet tontuista pääsivät maaliin takaisin, jokunen eksyi reitiltä mukamas huonon reittimerkinnän vuoksi. Osa tontuista jäi kesken matkan juomaan joulumuorin keittämää kuumaa mehua jollekin välietapille ja unohtivat hiihtää maaliin. Ja jotkut tontut jäivät naapuritunturin asujien kammeihin kokonaan, eivätkä tulleet ollenkaan takaisin. Näin käy tietysti oikein pitkän matkan hiihdossa. Muutama vuosi sitten hiihti yksi tontuista innoissaan Norjan Telemarkille asti ja lähetti sieltä postikortin Pukille. Eikä tullut enää takaisin.

Viestihiihdosta kerronkin sitten huomenna.

 

Kalenteriluukku 20: Loutinkatu 70

Keskiviikkona 20. Joulukuuta vuonna 2017

Kysytään koululta taas, että montakos poroa Pukilla on. No siihen on helppo vastata. Heti Korvatunturin verstaan ympäristössä laiduntaa neljä tokkaa. Tunturin länsirinteessä kolme tokkaa, joita siis poroja noin seitsemänkymmentä yhdessä tokassa, ja siitä vähennettynä lapinlisä, noin kolmannes. Pohjoisrinteessä ja kurussa kaiten viisi tokkaa, siitä vähennettynä yksi tokka lapinlisää, ja tietysti lisättynä kahdella tokalla poromiesten vaatimattomuutta. No paljonkos niitä poroja nyt sitten on ?

Eilen Saunatonttu lupasi kertoa vielä viestihiihtokilpailusta.

Viestihiihtokilpailu oli toimitsijoille ja tuomareille vaativa laji. Siinä kun sattui jatkuvasti sekaannuksia. Joukkueita oli parisen kymmentä ja jokaisessa joukkueessa viisi viestinviejää. Tiedätte televisiosta, että kesäisin harjoitettavassa viestijuoksussa ensimmäinen viestijuoksija antaa yksinkertaisesti viestikapulan seuraavalle juoksijalle. Mutta Korvatunturin viestihiihdossa oli viestinvaihto paljon vaikeampaa. Ensimmäiseltä viestinviejältä piti aina vaihtaa sukset toiselle hiihtäjälle. Syynä tähän oli yksinkertaisesti se, että ei ollut tarpeeksi suksia käytettävissä. Siis mäystimet irti saappaista ja pikimmiten kiinni seuraavan hiihtäjän saappaisiin. No, näitä suksien vaihtoja kun tapahtui ladulla usein vierekkäin ja heti peräkkäin kiireessä sekasorrossa, niin lähti moni tonttu yhdellä suksella eteenpäin ja toisella tontulla taasen oli kolme suksea, kaksi jaloissa ja yksi kainalossa. Monella tontulla repesivät mäystimet tai nahkasaappaat, ja juoksivat sitten ilman suksia oman osuutensa. Suksisauvoista ei enää kukaan pitänyt lukua.

Joulupukki oli jo aivan sekaisin siitä, että kuka missäkin kilpailussa oli voittanut.

Huomiseen sitten.

 

Kalenteriluukku 21: Kiuaskuja 6

Torstaina 21. päivänä Joulukuuta vuonna 2017

Onpas hauska kysymys Saunakallion lapsilta, että tykkääkö Joulupukki leipoa pipareita. No sillä lailla. Tähän Pukki vastaa, että työnjako on tärkeintä. Jokainen tehköön Korvatunturilla sitä työtä, mitä osaa parhaiten. Näin toimitaan tonttujen lahjapajassa ja tulos on oikein hyvä. Sama koskee myös pipareita. Joulumuori osaa paraiten leipoa ja paistaa pipareita. Ja Joulupukki osaa niitä paraiten syödä.

Asia lienee selvä.

Niin kuin olette nyt lukeneet, kovasti on urheiluhenkistä väkeä Korvatunturilla. Mutta paras on vielä jäljellä.

Kesäkuussa Juhannuksena järjestetään aina perinteikkäät hyppyrimäen alas laskukilpailut. Lunta oli vielä varjopaikoissa riittävästi hyppyrimäen rakentamista varten, vaikka aurinko jo pyörikin taivaankannessa milloinkaan katoamatta horisonttiin. Ensimmäiset mäkäräiset ja sääsket jo harjoittelivat hyökkäyslentojaan.

Oli urheilujuhlan tuntua ilmassa, Joulumuori oli tonttutyttöjen kanssa järjestänyt puffetin, jossa tarjoiltiin yleisölle montaa hyvää.

Vauhtimäen ja alastulon varteen oli paikoitettu meteoriitti- vaiko sittenkin meteorologitonttuja antamaan erivärisillä lipuilla merkkejä, koska tuuliolosuhteet olivat suotuisat hypylle.

Ensimmäisenä lajina oli nopeushyppy, jossa tyylillä ei ollut mitään väliä. Vauhtia lähdettiin ottamaan aivan tunturin huipulta. Hyppyrin nokalla yritettiin sitten Kittilän poliisin uudella tutkapistoolilla mitata, kuinka kova vauhti oli. Mutta mittaus ei onnistunut kertaakaan, ei vain saatu hurjan vauhdin takia mitään lukemia. Voittaja jäi epäselväksi, koska hyppääjät palautuivat kisapaikalle vasta seuraavan päivän puolella ja kaikki hyppääjät kehuivat lentäneensä ties kuka mitenkin pitkälle.

Tyylihyppykisassa taasen oli tärkeää, että tontulla oli siistit vaatteet ja parta kammattu puhtaaksi puurosta ja mehusta.

Uskomattominta tapahtui temppuhyppykilpailussa. Siinä jokainen kisailija sai esittää hypyn aikana, mitä halusi ja osasi. Vikke-Tonttu voitti ylivoimaisesti uudella harjoittelemallaan tempulla. Hän teki seuraavasti: Aika heti pian hyppyrin nokalta ponnistuksen jälkeen hän otti repun pois selästään, aukaisi sen, otti esiin eväsleipäpaketin ja termospullon, jossa kuumaa mehua, joi pullosta mehua, kiersi korkin kiinni, avasi eväsleipäpaketin, söi puolet kinkkuvoileivästä, kääri lopun leivän pakettiin, kun ei ollut kai enempää nälkä, joi termospullosta vielä mukillisen mehua, pakkasi termospullon ja leivän reppuun, vei repun selkään, ja otti tukevan asennon alastuloa varten, eikä kaatunut.

Että semmoista melkein uskomatonta, jatkuu kai huomenna.

Kalenteriluukku 22: Kiulukuja 4

Perjantaina 22. päivänä Joulukuuta vuonna 2017

Koululta kysytään, että onkos Joulupukilla kotieläimiä. No onhan toki, tietysti poroja paljon. Mutta on muitakin. Porokoira Jekku, joka ennen asusteli Saunakalliossa, järjestelee ja vahtii poroja. Sitten on kissa Kattinen, joka taasen vahtii hiiriä. Ja vielä muutama kana.

Joulupukin piti vielä kertoman Saunakallion tontuista.

Eräs tonttu, joka nykyään asuu Metsätiellä pienessä punaisessa töllissä, on jäänyt erityisesti mieleen. Vaikka tunturista tämä tonttu on ollut jo pois kymmeniä vuosia. Hän oli Pukin verstaan ahkerimpia tuotanto- ja korjaustonttuja. Ei lahjatoivetta tai härveliä, mitä hän ei osannut valmistaa. Ensin vetäisi suunnitelman ja kuvat tupakkiaskin kanteen ja sitten teki. Häntä kiinnostivat kaikki vempaimet, jotka pyörivät tai vetkuttivat edestakaisin höyryn, vesivoiman, tai tuulivoiman avulla. Sähköähän tepselistä, jolla nykyään kaikki toimii, ei siihen aikaan Korvatunturilla ollut. Tämä tonttu löysi kerran sodanaikana pudonneesta lentokoneesta tankillisen bentseeniäkin, ja ehti melkein valmiiksi saattaa raketin, jota kehui nopeammaksi kuin Pekka-Poroa. Raketin suuntauksessa oli kuulemma vielä epävarmuutta ja riskejä. Siksi sen aikainen Suomen puolustusministeri asiasta vihiä saatuaan kuitenkin suositteli, ettei rakettia suunnattaisi ainakaan itään päin, siis varmuudella. Juuri ennen laitteen kokeilua Joulupukki sitten onneksi ymmärsi ja päätti takavarikoida sen, ja näin ilmeisesti vältyttiin isommalta posaukselta tai poliittiselta selkkaukselta.

Etelään hän sitten joutui vahingossa. Oli muiden tonttujen apuna Ivalon lentokentällä Finnairin koneen lastiruumassa joululahjapaketteja taaplaamassa, ja nukahtanut sinne. Heräsi sitten Helsingissä, kun kone laskeutui. Että semmoinen tapaus sillä kertaa.

Nykyään tämä tonttu edelleen rakentelee Saunakalliossa kaikenlaista, mikä liikkuu ja mieluiten vielä pörisee ja savuaa. Iltaisin ja pimeällä voipi hänen verstaan ikkunasta nähdä kajottavan vihreää, milloin sinistä tai punaista valoa, riippuen siitä ilmeisesti, mitä työkalua käyttää tai ainetta sahaa.

Alun perin hänelläkin Saunakallioon tullessaan on ollut punainen villapaita ja Muorin kutoma pipo, mutta pahasti ovat rasvaantuneet ja nokeentuneet mustiksi. Siksi häntä ei tyhmempi enää tontuksi heti erota, vaikka näköä kyllä on, varsinkin lapset huomaavat.

Mutta nyt alkaakin jo pitää kiirettä. Parin päivän päästä on Jouluaatto.

Vai kuinka?

 

Kalenteriluukku 23: Kiulukuja 5

Lauantaina 23. Joulukuuta vuonna 2017

Vaikka nyt on Jouluaatto jo aivan ovella, niin Pukin täytyy kyllä näin aamuhämärissä vielä kertoa toisesta Saunakallioon rantautuneesta tontusta.

Hänen alunperin tehtävänään oli Korvatunturilla ollut Pukin pajan tuotteiden maalaus ja maalien ja muiden likviidien varastointi. Sekä maalipensseleiden kunnossapito.

No Saunakallioon muutettuaan hän sattumoisiin sitten löysi tallista suksien takaa vanhasta repusta ryppyisen paperin, jossa oli kirjoitettuna resepti tervan, terpentiinin ja thinnerin valmistuksesta. Ja jonkun muun aineen resepti myös, mutta Pukki ei enää muista.

No, oitis ryhtyi hän tuotantoa valmistelemaan, koska näitä aineksia aina kysyttiin.

Hommaan tarvittiin kertalämmitteinen tukevapeltinen saunan kiuas ja vanhan ajan pulsaattoripesukone.

Ja tietysti heti tulta kiukaan pesään. Raaka-aineita löytyi naapuruston tonteilta, tervaskantoja.

Tuotantotoiminta päättyi kuitenkin traagisesti heti ensimmäisen satsin poristessa kiukaassa. Tapahtui nimittäin seuraavaa, jolla tapahtumalla oli sananmukaisesti kauaskantoiset seuraukset.

Pulsaattorissa, joka toimi separaattorina, oli kolme hanaa joista kustakin erikseen tuli tervaa, terpentiiniä tai thinneriä. Thinnerihanan vieressä ei saanut poltella tupakkia.

Näitä hanoja tutkiessaan tonttu ei huomannut huomattavaa paineen nousua liiaksi kuumenneessa kiukaassa, jonka luukun haka oli onnettomasti juuttunut kiinni. Lopulta luukun saranapuoli petti ja luukku kauheasti pamahtaen lennähti auki ja katosi ylös taivaan tuuliin.

Samanaikaisesti oli maapallon toisella puolella sijaitseva maa, nimeltä Pohjois-Korea, lähettänyt ensimmäisen valmistamansa koeraketin maan kiertoradalle. Mutta oudosta syystä johtuen joku tuntematon esine yläilmoissa oli kolahtanut raketin kylkeen ja suistanut raketin vasta nousussa radaltaan. Esine sittemmin tutkimuksien jälkeen osoittautui suomalaiseksi uuninluukuksi, jonka oli valmistanut vehkalahtelainen Peltisepänliike Seppälä & Äitee & Viikarit Ky. Tunnettu saunan kiukaiden valmistaja.

Mutta sen jälkeen tulikin postia. Pohjois-Korean kansantemokraattisesti valittu päällikkö Hua Vei lähetti nootin – elikkä keljuilun – Suomen Presidentille. Se oli vakava juttu se. Mutta Japanista sen sijaan tuli kiitos- ja onnittelukirje, oikea korusähke. Siinä kiiteltiin ja hämmästeltiin toisella puolella maapalloa olevan pienen Suomen avaruuslaiteteknologian saavutuksia. Ja sen päälle ehdoteltiin erilaisia kaupallisia ja tieteellisiä yhteistyömahdollisuuksia.

Nykyään tämä tonttu elelee Saunakalliossa erään valkoisen talon kellarin pannuhuoneessa. Kuulemma talon hyväsydäminen emäntä ruokkii häntä säännöllisesti.

Mutta se siitä, nyt pitää lopettaa kirjoittaminen. Kiire alkaa todella painaa päälle.

Aamulla on aikainen nousu.

Huomenna jatkuu, jos aika riittää. 

 

Kalenteriluukku 24: Metsätie 7B

Sunnuntaina 24. Joulukuuta vuonna 2017

Hys, hys, pitää olla hiljaa, ja vielä haukotuttaa. Kello on kaksi aamuaikasella, kun Joulupukki kirjoittaa vielä viimeiset terveiset tämän vuoden puolelta.

Tontut vetelevät vielä hirsiä lavereillaan. Porot kuopivat jo hermoissaan Pukin verstaan edustalla. Ne aavistavat, että kohta tapahtuu. Joulumuorin otsalla hikikarpalot, kun hän hämmentää isolla puukauhalla puuroa, ettei se pala pohjaan. Viime viikolla Muori poltti puolet esiliinastaan, kun kurkotti liian pitkälle padan ylle ja esiliina otti tulta uuninluukusta. Silloin ei Joulupukkiakaan hymyilyttänyt yhtään. Tuli on hyvä renki mutta huono isäntä.

Vartiotonttu kävi juuri ulkosalta raportoimassa, että ei edes yksittäisen suden jälkiä, saatikka kokonaisen lauman jälkiä ole nähty uudella lumella tunturissa, ei mitään jälkiä. Silloin on asiat hyvin. Joskus Vienan suurista mustista kuusikoista rajan takaa susilauma tulla jolkottaa Korvatunturille häiritsemään porojen rauhaa ja tonttujen toimia.

Joulupukki poikkeaa ulos pihalle verstaansa edustalle. On Pukilla semmoinen herkkä hetki, jolloin tulee ajatelleeksi suuria ajatuksia. Ajattelee, että maailmanmeno, ainakin täällä Suomen kylmässä kolkassa, on kohtalaisen hyvällä mallillaan. Ihmiset ja elukat ovat oppineet täällä kylmässä elämään. Isommat kahlaavat lumessa ja pienemmät tekevät tunnelia.

Taivas on kirkas ja tähtiä täynnä. Nappirasia on auki, sanoo vanha kansa.

Eteläisellä taivaalla taasen välkkyy tuo iso tähti. Ilmestyy kummasti vain Joulun aikoihin sinne. Mitähän se mahtaa tarkoittaa, Pukin muisti on joskus vähän heikko, mutta palautuu ajoittain. Muistattekos te, mitä tuo tähti meille kertoo? Voisikos joku sen asian Saunakallion savujen uuden ajan ihmeelliselle sähköiselle postilaatikolle kirjoittaa. Siitä Joulupukki ilahtuisi.

Mutta nyt pitää mennä sisälle herättelemään tonttuja. Muuten myöhästytään.

Hyvää Joulua ja Rauha Kaikille Olennoille

toivottaa Joulupukki,

ensi vuonna taas Joulupukki muistelee tarinoita…… jos muistaa.